Luin juuri tuoreen Ben Horowitzin kirjan toimitusjohtajuudesta. Sitä on  kovasti kehuttu kavereiden toimesta ja Twitterissä. Kirja on helppolukuinen, luin sen lauantaipäivän hiljaisina hetkinä. Uusia ajatuksia oli riittävästi ja Ben on sen tason vaikuttaja, että tätä kirjaa siteerataan vielä monesti.

Ben on ensimmäisen ja toisen aallon Internet-yrittäjiä. Netscape-selainyhtiössä tuotepäällikkönä kannuksensa ansainneena hän perusti vielä itseään tunnetumman Marc Andreesenin kanssa Loudcloud-palvelinhallintayrityksen. Hienon alun jälkeen edessä oli kahdeksan vuoden kivireki, jonka Ben sai vietyä maaliin monta läheltä piti -tilannetta ratkottuaan.

Tarkastelin kiinnostuneena ilmiötä: mitä kirja kertoo sen suosittelijoista. Ben on kulmikas kaveri, ja mietin, kehuvatko muut koko kirjaa vai pelkästään niitä osia, jotka sopivat heidän maailmankuvaansa? Toisaalla Ben-the-CEO maksaa firman piikkiin entisen työntekijän satojen tuhansien hintaisen syöpähoidon, toisaalla taas suosittelee tourrettemaista jatkuvan kiroilun mallia vaikeissa tilanteissa. Harva kavereistani on näin höveli tai puhetavaltaan tällainen kulmien kundi.

Itselleni arvokkainta antia oli kokonaisuden monimuotoisuus. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen:

• Ristiriitaisen tehtävän, johtamisen, suorittamiseen ei ole yksinkertaista reseptiä.
• Itsestä on löydettävä dynamiikkaa niin helppoihin kuin vaikeisiin tilanteisiin sopiviin toimiin. Vaikeina aikoina vaaditaan äärimmäistä terävyyttä kaikessa toiminnassa.
• Johtamiseen pitää luoda kokoelma työkaluja, kiireessä ad-hoc ei riitä.
• Johtajien jako ykkös- ja kakkostyypin johtajiin, ja miten tämä pitää ottaa huomioon yritystä rakentaessa.

ps. Loudcloud-yrityksen suurin saavutus oli cloud-sanan käyttö ensimmäisenä pilvipalveluista puhuttaessa. Ben irvailee vain hieman sanoessaan, että tämä oli yrityksen suurin saavutus.