Tekijänoikeuden huonosti määritellyt ja oikeudessa käsittelemättömät rajanvedot ovat Suomessa vielä tekemättä, vaikka tietokoneaikaa on kulunut jo kymmeniä vuosia. Lakimiehet ovat tässä jälkijunassa, lainsäädäntö on sekavaa ja oikeustapaukset puuttuvat.
Martti Lindholmin ansiokas avaus “Rakennusvirasto. Miten meni, noin niinku omasta mielestä?” oli kirjoitettu hyvässä hengessä, mutta pelikenttä on paljon monimutkaisempi, kuin kirjoittaja tiedosti. Kun kysyy rajakiistassa vain toisen naapurin mielipidettä, tilanne voi näyttää selvemmältä kuin se onkaan.
Tekijänoikeudet eivät ole ikuisia, ne riippuvat käyttötarkoituksesta, intentiosta, mediasta, teoksenomaisuudesta, taideteoksen yleisestä arvosta ja käyttötavasta. Vain hieman tekijän kanssa eri mieltä olo voi olla juuri se laiton tapa toimia.
Käsittelen tässä avauksen esimerkit yksi kerrallaan, kun sitä minulta ystäväni Facebookissa kysyi. Olen tässä aihetta seuranneen amatöörin asemassa, enkä itse olisi yrittäjänä ottanut useimpia niistä riskeistä, joita blogissa mainitut toimijat ovat ottaneet, vaikka näyttäisi siltä, että monella näistä olisi pätevä puolustus oikeudessa. Aihetta 30 vuotta seuranneena on tottunut siihen, että se, minkä luulee olevan laitonta ei ole ja päin vastoin. Yleisestä käytännöstä Internetissä ei voi päätellä juuri mitään.
Amatöörinä viittaan lähinnä yleissivistäviin artikkeleihin tekijänoikeudesta, lainsäädäntö on niin kompaktia, että sen tulkinta on sen muotoa tärkeämpää tulevaa oikeuskäytäntöä ennustettaessa.
Martti Lindholm: “Julkinen toimija tai yritys – ei edes sisältömarkkinoinnin keinoin ansaitseva YouTube-tähti – ei voi käyttää internetistä poimimaansa materiaalia viestinnässä tai markkinoinnissa ilman lupaa tai korvausta vaikka yksityishenkilöt tai vaikkapa diginatiivit omissa kanavissaan niin toimisivatkin.”
Aika tiukka yleistys maailmassa, jossa materiaalin oikeuksiin liittyy jos jonkinmoista sääntöä ja poikkeusta.
Blogipostaus itsessään
Blogipostaus on pullollaan materiaalia, jonka Ellun Kanojen Martti Lindholm argumentoi olevan tekijänoikeudella suojattua.
Mikä siis tekee blogipostauksesta millään muotoa hyväksyttävän ja moraalisesti millään tavalla poikkeavan esimerkkeihinsä nähden voisi joku vääräleuka sanoa :) Onneksi kuvakaappauksia saa käyttää sitaatteina, kunhan noudattaa hyvää tapaa, myös kaupallisessa tarkoituksessa, myös Suomessa. https://operight.fi/artikkeli/vapaa-kaytto/saako-kuvakaappauksia-kayttaa-kaupallisessa-oppimateriaalissa
“Periaatteessa valokuvia ja elokuvia yms. voi myös siteerata. Sitaatilla tulee myös tällöin olla vetoamisfunktio. Valokuvaa tai videota ei esim. saa hyödyntää pelkästään multimediateoksen komponenttina. Elokuvan tai vastaavanlaisen teoksen osalta on yleensä sallituksi sitaatiksi katsottu muutaman sekunnin mittainen välähdys elokuvasta. Kokonaisen valokuvan siteeraamisen osalta tulee aina tapauskohtaisesti arvioida onko siteeraus sallittua. Yleensä kokonaisen valokuvan käyttö edellyttää tekijältä saatua lupaa.” (Tekijänoikeusneuvosto 2002).
Pirullinen kohta on blogipostauksen yläpalkki. Näyttäisi siltä, että se on pelkkä komponentti, koristeenomainen käyttötapaus, jota siteerausoikeus ei kata.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#L2P22
Rakennusvirasto
Jos video ei olisi uusi kopio, vaan linkki alkuperäiseen videoon, kuten usein tehdään, tämä olisi laillista. Linkkien kautta tuotu sisällön koostaminen ei ole laitonta. Erillisenä kopiona on selvästi laiton.
“Tavanomaisten, suorien hyperlinkkien käytön katsotaan olevan sallittua ilman tekijän lupaa. Hyperlinkit ovat käyttäjän reagointia vaativia linkkejä, jotka johdattavat käyttäjän verkkosivulta toiselle. Teoksen kappale syntyy siis käyttäjän toimesta. Tällaisten linkkien tarkoituksena on kertoa käyttäjälle aineiston (teoksen) sijainti.” (IPR University Center, 2014.)
“Muunlaiset linkit kuten syvälinkit sekä itsestään aktivoituvat kehyslinkit, inline- ja order-linkit ovat tekijänoikeudellisesti ongelmallisia ja niiden käytön katsotaan edellyttävän tekijän lupaa.” (Kontkanen, s.a.).
“Upottaminen on eräs linkityksen muoto, jonka avulla aineistoa tuodaan osaksi muuta aineistoa esim. luento- tai oppimateriaalia. Upottaminen edellyttää pääsääntöisesti tekijän lupaa. Kuitenkin YouTube video, jonka upottamisen tekijä on sallinut, voidaan upottaa osaksi omaa materiaalia.” (Toikkanen, 2011.)
Pirullista on, että esim. Twitter-postausta kirjoittava ei voi etukäteen tietää, näkevätkö lukijat videon linkkinä, jota on klikattava vai upotettuna materiaalina.
Hitler-video
Parodiaa? Saattaa olla, jos tarkoitus on ivata alkuperäistä teosta, tuskin, jos tarkoitus on käyttää videota täysin irralliseen ivailuun. Monissa Youtubessa olleissa hitler-videoissa on mukana alkuperäisen teoksen nimi, mutta tässä Joensuun versiossa nimen puute oli ilmeinen rike. Emme tiedä, miten oikeus tähän suhtautuu ennen kuin oikeus tähän suhtautuu.
Moraalisesti tekijän ja teoksen nimen puuttuminen on toki jo väärin, vaikkei siitä rangaistusta seuraisikaan.
Kuhameemi
Kuhan kuva saattaa olla vapaasti lisensoitua materiaalia. Nopeasti katsottuna ainakin https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4f/Gös%2C_Iduns_kokbok.jpg?uselang=fi -kuva, jota voi vapaasti käyttää, on osan kuhameemeistä perusta, joskaan ei tämän kuvan.
Joensuussa on toki voitu tässä valita kuva, jota ei ehkä olisi saanut käyttää. Miksei tätä voi sanoa varmaksi? Kuva voi olla otettu ennen vuotta 1966, jollloin sen suoja-aika on ohi, kuva kun on luonteeltaan mekaaninen. Oikeus voisi olla eri mieltä ja suojata kuvan 20 vuotta pitemmäksi ajaksi.
“Tapauksessa hakija pyysi tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa oppikirjassa julkaistujen teknisten piirrosten teostasosta. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, etteivät kyseiset ajoneuvon moottorin ja sähköjärjestelmien toimintaa kuvanneet tekniset piirrokset ilmentäneet tekijänsä luovia persoonallisia ratkaisuja siinä määrin, että kukaan muu ei olisi päätynyt samaan lopputulokseen ryhtyessään piirtämään samaa aihetta. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, etteivät kyseessä olevat piirrokset olleet siinä määrin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne yltäisivät teostasoon.”
Lähde: 2011:12 Tekijänoikeus oppikirjan teknisiin piirroksiin
Sipilän fläppitaulu
Ollaan tilanteessa, jossa kuva yksin ei ehkä irvaile riittävästi alkuperäiselle teokselle, jotta tämä olisi selvää parodiaa, mutta tweetti, jossa mainitaan vatulointi on jo oikeilla linjoilla. Onko tässä riittävä arvostelun kohde? Vaikea sanoa, kun aihetta ei korkeimmassa oikeudessa ole käsitelty lähes viiteenkymmeneen vuoteen. Lapualaisoopperan käyttö korkeimman oikeuden mielipiteen ennustamiseen twiittikollaasista nauramatta vaatii tavallista parempaa pokerinaamaa.
“Lapualaisooppera: ”saattaa aatteellinen tai yhteiskunnallinen näkemys, joka ilmenee teoksesta, arvostelun kohteeksi” oli hyväksyttävä peruste parodialle.”
“Nykytilassaan parodiapoikkeus on ongelmallinen. Oikeuskirjallisuudessa sen katsotaan olevan vakiintunut osa tekijänoikeuslainsäädäntöä. Yhtäältä parodian sitominen yksin 4.2 §:än on keinotekoista ja riittämätöntä parodian lukuisien ilmenemismuotojen sääntelemiseksi.”
Lähde: Pelleily sallittu? – parodia tekijänoikeuden rajoituksena
Sibelius
Sibeliuksen kuolemasta ei vielä ole kulunut 70 vuotta. Kannattanee käyttää esim. Merikannon tai Kuulan teoksia, joiden yli 50 vuotta vanhojen levyjen käyttö on vapaata sen sijaan, että fiksoituu Finlandiaan, jonka vapaa käyttö alkaa vasta muutaman vuoden kuluttua.
Länsimetro
On selvää, teos ei parodioi alkuperäistä elokuvaa. Ei laillinen.
Järnefelt
Klassikkosuoja määritellään tapauskohtaisesti. Koska suojapykälää on käytetty vain kerran lain ollessa voimassa, tuntuu siihen viittaaminen jutussa suomettumiselta. Kyse ei ole lain ainoan käyttökerran huonon suomennoksen tyyppisestä kölinalivedosta vaan ihan selvästi teoksen hengen mukaisesta viittauksesta korkeasti verotettujen suomalaisten asemaan silloin ja nyt.
“Jos kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, on asetuksella määrättävällä viranomaisella valta, vaikka tekijänoikeus on lakannut tai sitä ei ole ollut, kieltää sellainen menettely.”
“Jos se, jota kielto koskee, on siihen tyytymätön, hän voi saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.”
Lähde: 53 § Klassikkosuoja (22.5.2015/607)
Putin
Jollei puolialastoman röyhistelevän Putinin ivaaminen ole parodiaa, on parodia taiteenlajina Suomessa lopullisesti kuollut. Kyseessä on räikeä irvailu juuri Lapualaisooppera-ennakkotapauksen hengessä. Laillinen.
DNA
Ei ole selvää, minkä maan oikeuslaitoksella ja lainsäädännöllä tässä mennään. Kysehän on amerikkalaisen Tumblr-palvelun kuvan lainaamisesta amerikkalaisessa Twitter-palvelussa. En itse lähtisi lyömään vetoa siitä, että tässä kotimainen oikeuslaitos kokisi edes omaavansa toimivallan.
Homman tekee vielä haastavaksi Tumblrin lisenssisopimus, jonka jokainen käyttäjä hyväksyy rastimalla ruudun. Lisenssisopimus antaa muille oikeuden lainata, siteerata ja muokata kuvia, joita tähän palveluun on laitettu.
En olisi yllättynyt, vaikka DNA:n toiminta olisi a) yhdysvaltalaisen lainsäädännön alaista sekä b) sopimusehtojen vuoksi myös laillista, jopa suomalaisessa oikeudenkäynnissä.
Nova
Ei näytä lailliselta eikä korrektilta. Eikä vahingolta. Kyse on yrityksestä, jolle tämä todennäköisesti oli tietoinen riski. Jos kuningasperhe vetäisi b-luokan radioaseman oikeuteen, olisi tuo kyllä varsinainen lööppi. Tällaisesta laittomuudesta ei voi päästä eroon, koska oikeuteen haastaja on heti Streisand-häviäjä, vaikka voittaisikin.
Sub / Aku
Laiton vielä muutaman vuoden ajan. Mikkihiiren suoja-aika päättyy vuonna 2023 ja Akun pian sen jälkeen. Odotan, että tuosta eteenpäin Mikki on tämän mainoksen tavoin mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä. On hyvä muistaa, että hahmoilla on myös tavaramerkkioikeus, eli vaikka kuvaa voisi käyttääkin, ei nimi eikä ulkoinen olemus ole tuolloinkaan vapaata riistaa. Tekijänoikeuden ja tavaramerkin suhde on haastava, osa tällaisista kollaaseista tulee olemaan laillisia toiset eivät. Itse en moista tekisi 2024 jälkeenkään, koska Disneyn perikunta on oikeudessa haka eikä heidän rahasäiliöstään raha lopu.
https://priceonomics.com/how-mickey-mouse-evades-the-public-domain/
Sub / Juhannus
Ei laillinen eikä korrekti. Lähinnä nolo. Riskitasokin on kova, jos isoon konserniin kuuluva firma käyttää luvatta helposti lisensoitavaa materiaalia. En ihmettelisi, vaikka tweetistä olisi lähtenyt julma lasku, jonka Sub on maksanut mokansa huomattuaan.
Mitä sitten kannattaa tehdä?
Olen kuvannut kymmeniä tuhansia kuvia vuosien varrella. En ole ammattikuvaajan tasoinen, mutta itselleni ottamani kuvat auttavat hyvään kirjoitusmoodiin pääsyä blogipostausta laatiessa. Muistan, miltä tuntui italialaisella piazzalla ja se on hyvä fiilis myös blogipostausta vääntäessä.
Itse käytän valtavasti visuaalista materiaalia myös esityksissäni. Creative commons-materiaalia on verkko pullollaan ja käytän niitä sujuvasti niin blogipostauksissani kuin esityksissäni. Creative commons -muodossa on harvoin ajankohtaisia meemejä, mutta en niitä toisaalta kaipaakaan.
Muiden tekijänoikeuksista en uskalla lausua juuri mitään. Jos kuvissa olisi ollut ihmisiä, jotka eivät ole julkkiksia, taideteoksia, ihmisten koteja tms. olisi homma taas kääntynyt päälaelleen. En lisäksi löytänyt selviä rajanvetoja siihen, milloin amerikkalaisessa palvelussa luotu materiaali on suomalaisen lainsäädännön piirissä. Erikoistapauksia on valtavasti ja kun korkeimman oikeuden päätökset puuttuvat, oletan, että eri mieltä kanssani olevat ovat tulkinneet tilanteen toisin.
