“Death of SaaS” on loistava tapa saada huomiota. SaaS-yrityksiin sijoittajia ja niissä työskenteleviä jännittää tekoälyn nousu. Heitä pelottaa, että nykyisen softan kopioi pian kuka tahansa näyttämällä sille jo koodatun sovelluksen käyttöliittymän. Huoli on osin perusteltu, sillä uudet agenttipohjaiset koodaustyökalut kopioivat jo pieniä sovelluksia jopa ilman käyttäjän avustusta. Pelko ajaa myymään osakkeet ja etsimään voittoja muualta.
Olen ollut softabisneksessä kolmen ison aallon yli, ja jokaisessa ennustettiin edeltävän mallin kuolemaa. Ei kuollut. “Ohjelmien kuolema/Death of Saas” on liian yksinkertainen tapa ajatella tilannetta. Ohjelmistoala on aina ollut hyvin kilpailtu, ja jokaisen ison aallon yhteydessä on syntynyt uusia miljardien arvoisia softafirmoja.
Esimerkiksi avoimen lähdekoodin kasvu tällä vuosituhannella on auttanut vähintään yhtä paljon kaupallisia toimijoita kuin pelkkään avoimeen lähdekoodiin erikoistuneita yrityksiä.
Kahden kappaleen tasapaino
Avoimen lähdekoodin nousu 2000-luvulla vaikutti hyvin eri tavalla eri markkinoihin. Mitä enemmän tukea käyttäjät tarvitsivat, sitä suurempi osuus jäi suljetulle lähdekoodille, ja mitä enemmän ostaja osasi katsoa konepeiton alle, sitä helpompaa avoimen lähdekoodin oli menestyä.
Useimmilla markkinoilla lopputulos oli hybridi, jossa avoimen lähdekoodin osuus kaupallisista tuotteista on hiljalleen noussut. Toisaalta avoimen lähdekoodin tuotteitakin käytetään useimmiten huoltosopimuksen kanssa – jopa niin, että osa haastattelemistani nopeasti kasvavan Odoo-toiminnanohjausjärjestelmän ostajista ei tiennyt tuotteen olevan avointa lähdekoodia.
Avoimen lähdekoodin markkinaosuus vaihtelee huomattavasti: Office-työkalujen osalta avoin lähdekoodi on pelkkä pyöristysvirhe, kun taas esimerkiksi kääntäjien markkinalla se on käytännössä koko markkina.
Fysiikassa kahden kappaleen tasapaino on laskettavissa tarkkaan kappaleiden koon ja liikeradan perusteella, ja näin on myös käynyt ohjelmistoalalla.
Kolmas kappale
Fysiikassa kolmen kappaleen ongelma on tunnettu siitä, ettei sille ole yleistä ratkaisua. Liu Cixin rakensi aiheesta kokonaisen sci-fi-trilogian – ja Netflix-sarjan. Ohjelmistoalan kolme kappaletta ovat: 1) tekoäly sovelluksia tuottavana voimana, 2) avoimen lähdekoodin sovellukset ja 3) SaaS-sovellukset. Tarkkaa tulevaisuutta on turha edes yrittää laskea, sillä tekoälyavusteisesti luodut elementit toisaalta tuovat vaihtoehdon olemassa oleville sovelluksille ja samalla mahdollistavat näiden ennennäkemättömän nopean kehityksen.
Oma ennusteeni on, että yksinkertaisten, liian lähellä tekoälyn tuottamaa tasoa toimivien, sovellusten ja niitä tuottavien yritysten arvo on romahtamassa. Samaan aikaan jatkuvasti yhä vaikeampia asiakkaiden ongelmia ratkovien yritysten sovellussalkkujen arvo tulee nousemaan ennennäkemättömän korkeaksi.
Esimerkiksi yksinkertaisen yhden tiimin CRM-softan tekee Claude Coden kaltaisella työkalulla päivässä, minkä vuoksi CRM-softafirmat käyttävät samoja työkaluja tuodakseen yhä suuremman osan kaupanteosta sovellusten piiriin. Muutosvauhti suojaa kopioinnilta.
Avoimen lähdekoodin kohtalo on vielä auki, mutta ennustan, että myös siellä kannustimet johtavat yhä laajempien kokonaisuuksien toteuttamiseen tekoälyavusteisesti, sillä LLM-maailmassa pienten avoimen lähdekoodin sovellusten ja kirjastojen tarve vähenee.
Kuka voittaa?
Voittajia voi olla kaikissa kolmessa nurkassa, mutta vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa voittaja voi sanoutua kokonaan irti tekoälyn käytöstä.
SaaS-sovellusten maailmassa voittajat siirtyvät arkistokaapeista aktiiviseen työntekoon. Esimerkiksi sopimustenhallintasovellus ei enää tyydy olemaan fiksu mappihylly, vaan käy läpi sopimuksia, etsii riskejä ja auttaa neuvottelemaan yritykselle paremman aseman. Sovelluksen arvo nousee, koska se tekee työtä, jota aiemmin teki juristi tai controller – ja juuri siksi sitä ei uskalleta korvata viikonlopun vibe coding -projektilla.
Allegoriana → SaaS-sopimus ei ole auton ostaminen kaupasta, vaan pitkä leasing-sopimus, jossa hintaan sisältyy auton lisäksi katsastus, talvirenkaiden säilytys ja huollon ajaksi vaihtoauto. Mitä enemmän komponentteja softa sisältää, sitä arvokkaampaa niiden yhteensovittaminen on – ja paradoksaalisesti mitä helpommaksi koodin tuottaminen muuttuu, sitä arvokkaampaa sen ylläpito asiakkaille on.
En kuollakseni usko, että OpenAI tai Anthropic haluavat vastata kaiken maailman sovellusten tietoturvasta. Hyökkäyspinta kasvaa samaa vauhtia kuin koodin määrä, ja puolustusvälineet kehittyvät rinnalla. Jäljelle jää vahva rooli SaaS-yrityksille, jotka käyttävät kehittyneitä malleja niin rakentamisessa, suojaamisessa kuin ylläpidossa.
Avoimen lähdekoodin puolella ennustan, että parhaat projektit ottavat AI-agentit tasa-arvoisina tiimin jäseninä mukaan kehitystyöhön, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Enkä ihmettelisi, vaikka Lovable-bot, Claude-bot ja Gemini-bot osallistuisivat jo tänä vuonna joidenkin open source ‑projektien kehitystyöhön ja koodikatselmointiin.
Henri Poincaré todisti jo vuonna 1890, ettei kolmen kappaleen ongelmalle ole yleistä ratkaisua. Sama pätee ohjelmistomarkkinaan: ne, jotka väittävät tietävänsä lopputuloksen, eivät ole ymmärtäneet ongelman todellista luonnetta.
PS. Suomessa päätöksenteko on tunnetun hidasta. Tällaisessa nopeasti muuttuvassa systeemissä tilanteen hahmottamiseen kannattaa käyttää kokeiluja ja muita käytännön oppimistapoja – tällainen oppi auttaa, kun päätöksen aika on tullut.
PS. Liu Cixin dystooppinen kirja Kolmen kappaleen probleema, josta on tehty myös Netflix-sarja, on yksi lempikirjoistani eikä sarjakaan ollut hullumpi.
Pinnallisella tasolla kirja käsittelee epästabiilin maailman alieneita, toisella tasolla nähdäkseni Kiinan ja länsimaiden suhtautumista uusiin tilanteisiin, ja siinä voi nähdä myös kolmantena tasona kauhukuvan tekoälyn vaikutuksesta pahimmillaan. Vahva suositus, jos pidät sci-fistä.
