Johtoryhmä on käsitellyt samaa roadmap-kysymystä kolmessa kokouksessa. Joka kerta joku pyytää lisää dataa, ja data tulee: kilpailija-analyysi, asiakashaastattelut ja kannattavuuslaskelma kolmella skenaariolla. Analyysista ei enää löydy vikaa, eikä päätös silti synny.
Kukaan ei viivyttele tahallaan. Jokainen uskoo, että seuraava selvitys ratkaisee asian, ja selvitykset on tehty huolella. Silti jokainen lähtee kokouksesta samalla kannalla, jolla tuli.
Tämän jälkeen osaat erottaa roadmapisi kiistoista ne, jotka analyysi ratkaisee, ja ne, jotka sinun on ratkaistava itse.
Ralph Stacey ehdotti 1990-luvulla, että päätöksen luonteen voi lukea kahdesta kysymyksestä. Ensimmäinen koskee varmuutta: kuinka hyvin tiedämme, mitä päätöksestä seuraa. Toinen koskee yksimielisyyttä: kuinka samaa mieltä päätöksentekijät ovat siitä, mitä halutaan. Kun kumpaankin vastataan, päätös asettuu kahden akselin kenttään, jota kutsutaan Staceyn matriisiksi.
Origon lähellä ovat yksinkertaiset päätökset. Seuraukset tiedetään, ja kaikki haluavat samaa, joten päätös lasketaan ja noudatetaan parhaita käytäntöjä. Kauimpana on kaaos, jossa ei tiedetä eikä sovita, ja ensimmäinen tehtävä on saada tilanne vakaaksi. Välissä on kaksi vyöhykettä: monimutkainen päätös on vaikea mutta tiedettävissä, kun taas kompleksisessa vastausta ei voi tietää etukäteen, joten siinä edetään kokeilemalla ja keskustelemalla.
Monimutkaisen vyöhykkeen reunoilla on kaksi päätöstyyppiä, jotka vaativat eri keinon. Arvioon perustuvassa päätöksessä tavoitteesta ollaan yksimielisiä, mutta seurauksista ei ole varmuutta, joten lisätieto auttaa. Poliittisessa päätöksessä seuraukset tunnetaan, mutta päätöksentekijät haluavat eri asioita, koska päätös ottaa joltakulta budjetin tai asiakkaan.
Kumpaankin auttaa eri keino, ja väärä keino pahentaa tilannetta. Lisäanalyysi poliittiseen kiistaan antaa kummallekin osapuolelle uusia perusteluja, ja kokous päättyy samaan asetelmaan kuin edellinen.
Ralph D. Stacey, Strategic Management and Organisational Dynamics. Matriisi lainataan yleisimmin teoksen vuoden 1996 laitoksesta.
Matriisista tuli suositumpi kuin tekijänsä halusi. Stacey luopui siitä myöhemmässä työssään ja varoitti käyttämästä sitä. Hänen mielestään kuva luetaan helposti niin, että epävarmuus näyttää yhdeltä lokerolta, jonka johto voi tunnistaa ja hallita, vaikka epävarmuus koskee kaikkea organisaation toimintaa.
Varoitus on aiheellinen, ja lokerot kannattaa ottaa karkeina. Kahden kysymyksen diagnoosi toimii silloinkin, kun rajat ovat liukuvia. Johtoryhmä pystyy vastaamaan kokouksessa siihen, kuinka varma se on ja kuinka samaa mieltä se on, ja jo vastausten ero kertoo, kumpi puuttuu.
Staceyn luopuminen matriisista liittyy hänen myöhempään työhönsä organisaatioista vastavuoroisina prosesseina (complex responsive processes). Cynefin: Cynthia F. Kurtz ja David J. Snowden 2003, The new dynamics of strategy: Sense-making in a complex and complicated world, IBM Systems Journal 42(3).
Analyysi on ollut kallista, ja siksi sitä on tilattu harkiten. Kilpailijan tuotteen purkaminen, asiakasaineiston läpikäynti ja kolmen skenaarion laskelma veivät päiviä tai viikkoja, ja johtoryhmä tyytyi usein epävarmuuteen, koska varmuus maksoi liikaa. Agentit tekevät saman työn tunneissa ja murto-osalla hinnasta. Epävarmuuden poistamisen hinta laskee, ja päätökset liukuvat matriisissa kohti varmuutta.
Pystysuunnassa mikään ei liiku. Agentti voi laskea, mitä hinnoittelumallin vaihto tekee liikevaihdolle, mutta se ei ratkaise, kumman tiimin tavoite joustaa. Kun faktat ovat pöydällä, johdon erimielisyys panostuksesta on entistä räikeämpää.
Liikkeellä on kääntöpuoli. Agentin tuottama analyysi on sujuvaa ja vakuuttavaa, ja sujuva analyysi näyttää varmuudelta silloinkin, kun sen oletukset ovat yhtä epävarmoja kuin ennen. Osa liikkeestä varmuuden akselilla on siksi näennäistä, ja sen tunnistaa vain tarkistamalla, mihin lukuihin analyysi nojaa.
Toimialan tasolla epävarmuutta ei voi poistaa. Kukaan ei tiedä, mitä agentit tekevät ohjelmistoalalle viidessä vuodessa, eikä yksikään selvitys muuta sitä.
Omien asiakkaiden kohdalla agenttien käytön rajat voi kuitenkin selvittää kokeilemalla, kun agentteihin käytetään kymmenen, sata tai tuhat kertaa enemmän rahaa kuin olisi järkevää. Ota päivittäin toistuva päätös, jonka arvo on noin euro, esimerkiksi tukipyynnön ohjaus oikealle tiimille tai laskun tiliöinti. Ratkaise se tuhannen euron laskennalla eli usealla agentilla ja vastaväittäjällä, joilla on käytössään koko asiakashistoria. Tulos on tänään taloudellisesti järjetön, mutta se näyttää, millainen päätös on silloin, kun sama laskenta maksaa euron.
Keinosta ei ole yleiseksi tavaksi tehdä päätöksiä. Kun halutaan selvittää, mihin tekoäly omien asiakkaiden kanssa pystyy muutaman vuoden päästä, se on kuitenkin harvinaisen tehokas, koska kokeilu maksaa vähän verrattuna siihen, mitä se paljastaa.
Se hetki on sitä lähempänä, mitä nopeammin laskenta halpenee. Andreessen Horowitzin arvion mukaan samantasoisen kielimallin hinta on laskenut noin kymmenesosaan vuodessa, jolloin kymmenkertainen ylimitoitus katsoo noin vuoden eteenpäin, satakertainen kaksi ja tuhatkertainen kolme vuotta. Epoch AI:n mittauksissa hinta on pudonnut tehtävän mukaan yhdeksäsosaan tai jopa yhdeksänsadasosaan vuodessa, joten aika voi olla lyhyempikin. Arvio pätee vain niin kauan kuin hinta jatkaa laskuaan.
Simulaatiolla on kolme rajaa:
Guido Appenzeller 2024, Welcome to LLMflation – LLM inference cost is going down fast, Andreessen Horowitz. Epoch AI 2025, LLM inference price trends: saman suoritustason hinta laski tehtävästä riippuen 9–900-kertaisesti vuodessa, ja nopeimmat laskut olivat tuoreimpia.
Kirjoita esimerkkien tilalle kolme auki olevaa päätöstäsi ja arvioi kustakin kaksi asiaa: kuinka epävarmoja olette seurauksista ja kuinka eri mieltä johtoryhmä on tavoitteesta. Kolmas säädin kertoo, kuinka suuren osan epävarmuudesta analyysi poistaisi juuri tästä päätöksestä. Malli ei laske sitä puolestasi, koska se ei tiedä, mitä päätöksesi koskee. Tavoitteita koskeva erimielisyys pidetään mallissa ennallaan, jotta näet, mitä pelkkä epävarmuuden väheneminen muuttaa.
Kokeile
Mallin rajat
Vyöhykkeiden rajat ovat karkeita. Labra ei mittaa päätöksiäsi vaan näyttää, mitä omat arviosi sanovat kahdella akselilla. Mitään ei tallenneta eikä lähetetä.
Jaa auki olevat kiistat kahteen jonoon ennen seuraavaa johtoryhmän kokousta.
Annetaan analyysille. Jos päätös on pieni ja toistuu päivittäin, sille kannattaa ostaa ylimitoitettu simulaatio ja katsoa, millainen päätös on muutaman vuoden päästä.
Tuodaan toimitusjohtajan pöydälle nimettynä: kenen budjetista, asiakkaasta tai tiimistä päätös ottaa. Sitä ei enää lykätä tilaamalla selvityksiä.
Jakoon riittää kysymys, jonka voi esittää kokouksessa: jos tämä selvitys tulisi takaisin juuri sellaisena kuin pelkään, muuttaisinko kantaani? Jos kukaan pöydän ääressä ei muuttaisi, kiista on poliittinen, ja seuraava selvitys vain siirtää sitä.
Agenttien myötä jälkimmäinen jono pitenee. Kun analyysi halpenee, yhä useampi kiista menettää epävarmuuden suojan, ja jäljelle jäävät ne ristiriidat, jotka vain johto voi ratkaista.
Havainto päivätty: lokakuu 2026
Jos haluat käydä läpi johtoryhmänne auki olevat päätökset ja erottaa niistä ne, jotka analyysi ratkaisee, ja eturistiriidat, jutellaan siitä.
Varaa aika →