HUS sika metsään, sanoi Espoo ja antoi Apotille loparit

Espoon kaupungin “täysin yksimielinen” jättäytyminen pois riskialttiista ja kömpelöstä Apotti-hankkeesta oli aamun hyvä uutinen. Kabineteissa sovittujen järjestelmähankintojen aika on selvästi ohi myös kunnallisella sektorilla. Rohkenen väittää, että vielä muutama vuosi sitten vastaavassa tilanteessa huonoa yhdessä sovittua ratkaisua ei kukaan olisi petaamisen jälkeen uskaltanut kyseenalaistaa, eikä varsinkaan osin teknisin argumentein, kuten tässä kävi. Mielestäni kaikille päättäjille pitäisi olla itsestäänselvää, että IT-hankinta, jonka hyödyt ylittävät kustannukset vain kymmenellä prosentilla pitäisi jättää tekemättä. Niin yksityisellä kuin julkisella puolella. Kaikkia todellisia kuluja voi harvoin ennakoida ja etujen toteutuminen täysimääräisenä ei ole sekään kirkossa kuulutettua.  Apotti-hankkeen puuhamiesten suunnitelmat olisi pitänyt jättää kunnille esittelemättä jo kyseenalaisen kannattavuuden vuoksi. Jos tietotekniikalla ei saa enempiä hyötyjä aikaiseksi, ei niitä ole ehkä todellisuudessa haettukaan? Espoon linja sopii kuin nenä päähän myös uutisissa oleen kansallisen palveluväylän kehitykseen kanssa. Kansallisesta palveluväylästä tullee myös pääkaupunkiseudun terveydenhuollon avoin rajapinta. Espoon veto vähentää riskejä siitä, että palveluväylä terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa jäisi syntymättä. Villi arvaukseni on, että kunnat irtautuvat hankeryhmästä Espoon osoittaman esimerkin valossa yksi kerrallaan ja tämän jälkeen HUS joutuu vaikean paikan eteen, kun sosiaalitoimen integraatiota ei tarvitakaan. Miljoonien hankkeesta jäljelle jää joko kallis torso-Apotti tai sitten tilalle etsitään ihan muu ratkaisu.