Kathleen L. Mosier ja Linda J. Skitka 1996
Niin sanottu automaatioharha eli taipumus luottaa koneen suositukseen enemmän kuin omaan tarkistukseen johtaa kahdenlaisiin virheisiin: ihminen tekee virheen, koska kone ehdotti sitä, tai jättää virheen huomaamatta, koska kone ei hälyttänyt. Johtoryhmässä sen tunnistaa perustelusta, jonka ainoa tuki on, että tekoäly ehdotti sitä tai analyysi näyttää jotain.
Kathleen Mosier ja Linda Skitka nimesivät harhan 1990-luvulla tutkiessaan lentäjiä pitkälle automatisoiduissa ohjaamoissa. Vuonna 1999 julkaistussa kokeessa osallistujat, joilla ei ollut apuvälinettä, suoriutuivat valvontatehtävästä paremmin kuin ne, joilla oli hyvin mutta ei täysin luotettava apuväline.
Tutkijat selittivät harhan sillä, että koneen antama vihje korvaa tiedon etsimisen ja punnitsemisen, eli vihjettä käytetään oikotienä. Lentosimulaattorissa lentäjät myös muistivat jälkikäteen nähneensä odotettuja merkkejä, joita tilanteessa ei ollut.
Tarkistamattomien väitteiden osuus päätösaineistossa kasvaa. Agentti kirjoittaa minkä tahansa vaihtoehdon tueksi viimeistellyn muistion lähdeviitteineen, eikä muistion muoto enää kerro, onko joku tarkistanut sen sisällön. Kun yhä suurempi osa aineistosta syntyy näin, koneen suositus päätyy päätöksen perusteluksi tarkistetun näköisenä useammin kuin ennen.
Valitse viimeisin hallitukselle tai johtoryhmälle viety esitys, jonka aineistosta osa on tehty agentilla. Pyydä esittelijää nimeämään esityksen kolme tärkeintä väitettä ja kertomaan, kuka tarkisti kunkin ja mistä lähteestä. Tarkistamatta jäävät yleensä luvut, joiden lähde näyttää uskottavalta, ja vertailukohdat, joita aineistossa ei ole lainkaan.
Jos kukaan ei osaa vastata, esitys on vielä koneen ehdotus eikä perustelu.
Kone on monessa tehtävässä ihmistä luotettavampi, ja jokaisen tuloksen tarkistaminen käsin tekisi automaation turhaksi. Harha syntyy, kun luottamus ei riipu siitä, kuinka usein kone on kyseisessä tehtävässä osunut oikeaan, ja kun kukaan ei vastaa lopputuloksesta. Mosierin, Skitkan, Heersin ja Burdickin tutkimuksessa lentäjät, jotka kokivat olevansa vastuussa ratkaisuistaan, tarkistivat automaation useammin ja tekivät vähemmän virheitä.
Nämä 5 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Miksi perustelu ei kestä?
Roomalainen oppikirja luetteli virheet, joiden takia argumentin osat pettävät, ja samat virheet toistuvat johdon päätöksissä.
Niin sanottu väärä kahtiajako eli asetelma, jossa päätös esitetään kahden vaihtoehdon valintana, vaikka vaihtoehtoja on useampia, rajaa ratkaisun ennen kuin kukaan on punninnut sitä. Tyypillinen muoto on kysymys siitä, kumpi kahdesta kannasta on oikeassa, ja silloin kolmas vaihtoehto jää arvioimatta, vaikka se voisi olla parempi kuin kumpikaan.
Niin sanottu selviytymisharha eli johtopäätös, joka tehdään vain onnistuneista tapauksista, koska epäonnistuneet eivät ole näkyvissä, saa onnistumisen näyttämään yleisemmältä ja sen syyt selvemmiltä kuin ne ovat. Tyypillinen perustelu on yhden kilpailijan tai toimittajan kertoma menestys.
Niin sanottu paluu keskiarvoon eli se, että poikkeuksellisen hyvää tai huonoa tulosta seuraa todennäköisemmin tavallisempi tulos, saa toimenpiteen näyttämään tehokkaalta, vaikka tulos olisi palannut ilman sitä. Johtoryhmän esityksessä se kuuluu lauseena, jonka mukaan huonon jakson jälkeen tehty muutos korjasi tilanteen.
Niin sanottu uponnut kustannus eli raha, jota ei saa poistuessa takaisin, ei kuulu jatkamispäätökseen, koska se on maksettu kummassakin vaihtoehdossa. Ihmiset ja organisaatiot laskevat sen silti mukaan ja jatkavat hanketta, jonka lopettaminen olisi halvempaa.