Uponnut kustannus
Hal Arkes ja Catherine Blumer 1985
Niin sanottu uponnut kustannus eli raha, jota ei saa poistuessa takaisin, ei kuulu jatkamispäätökseen, koska se on maksettu kummassakin vaihtoehdossa. Ihmiset ja organisaatiot laskevat sen silti mukaan ja jatkavat hanketta, jonka lopettaminen olisi halvempaa.
Mekanismi tarkemmin
Hal Arkes ja Catherine Blumer kysyivät vuonna 1985 kahdelta ryhmältä, pitäisikö yhtiön käyttää viimeiset tutkimusrahansa tutkalle näkymättömään lentokoneeseen, kun kilpailija myy jo nopeampaa ja edullisempaa konetta. Ryhmässä, jolle kerrottiin, että koneeseen oli käytetty kymmenen miljoonaa dollaria ja se oli 90-prosenttisesti valmis, 41 vastasi kyllä ja 7 ei. Ryhmässä, jolle kerrottiin, ettei rahaa ollut vielä käytetty, 10 vastasi kyllä ja 50 ei.
Oikea vertailu asettaa kaksi tulevaisuutta rinnakkain, jatkamisen ja alusta aloittamisen, ja antaa kummallekin saman menneisyyden. Talousopetus ei Arkesin ja Blumerin mukaan auttanut: taloustiedettä opiskelleet tekivät saman virheen kuin muut. Tutkijat päättelivät, että harhan takana on halu olla näyttämättä tuhlaajalta.
Mitä agentit muuttavat
Alusta aloittamisen hinta laskee suhteessa jäljellä olevaan työhön. Kun agentit rakentavat ensimmäisen version murto-osalla aiemmasta hinnasta, jatkamisen ja alusta aloittamisen vertailu kääntyy useammin aloittamisen puolelle. Harha tulee samalla kalliimmaksi: jokainen vuosi, jonka organisaatio jatkaa vanhaa siksi, että siihen on jo käytetty rahaa, maksaa enemmän kuin ennen.
Ansa
Testi omalle yritykselle
Valitse suurin käynnissä oleva kehityshanke tai järjestelmä, jota ylläpidätte pääosin siihen tehdyn investoinnin vuoksi. Kirjoita kaksi lukua: mitä hankkeen loppuun vieminen vielä maksaa ja mitä saman lopputuloksen rakentaminen alusta maksaisi nyt agenteilla, testaus ja käyttöönotto mukaan lukien. Jätä paperista pois, paljonko hankkeeseen on jo käytetty.
Jos alusta aloittaminen on halvempi, kerro hallitukselle, mikä muu kuin jo käytetty raha perustelee jatkamisen.
Milloin jatkaminen on oikein
Halpa ensimmäinen versio ei ole sama kuin halpa tuotantokelpoinen korvaaja. Vanhassa koodissa on korjattuja virheitä ja reunaehtoja, jotka eivät näy alusta aloittamisen arviossa, ja Joel Spolsky kutsui vuonna 2000 tyhjästä uudelleenkirjoittamista pahimmaksi strategiseksi virheeksi, jonka ohjelmistoyritys voi tehdä. Jatkaminen voi olla järkevää myös silloin, kun johtaja tietää hankkeesta jotain, mitä luvut eivät näytä. Harhasta on kyse vasta, kun perusteluna on jo käytetty raha.
Esimerkit ja lähteet
- Teatterin kausiliput, Ohio 1982–1983 – Ohio Universityn teatterin kausilippujen ensimmäiset ostajat saivat satunnaisesti joko täyden hinnan lipun tai kahden tai seitsemän dollarin alennuksen. Kauden ensimmäisen puoliskon viidestä näytöksestä täyden hinnan maksaneet kävivät keskimäärin 4,11 näytöksessä ja alennuksen saaneet 3,32 ja 3,29 näytöksessä. Kauden jälkipuoliskolla ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa.
- Poliisin VITJA-tietojärjestelmä, lopetettu 2023 – Poliisin VITJA-hankkeen kustannuksiksi arvioitiin alun perin noin 25 miljoonaa euroa, ja toteutuneet kustannukset olivat noin 96 miljoonaa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan lisärahoitusta myönnettiin aina hankkeen jatkamiseksi. Poliisihallituksen arvion mukaan nykyisellä mallilla valmistuminen olisi vienyt vielä 3–5 vuotta ja täysin alusta rakentaminen 6–8 vuotta. Marraskuussa 2023 Poliisihallitus päätti lopettaa hankkeen, joka oli ollut käynnissä noin 14 vuotta.
- C-kääntäjä agenttitiimillä, helmikuu 2026 – Anthropicin tutkija Nicholas Carlini kertoi helmikuussa 2026 rakentaneensa rinnakkaisten Claude-agenttien tiimillä 100 000 rivin C-kääntäjän, joka kääntää Linux 6.9:n x86-, ARM- ja RISC-V-arkkitehtuureille. Lähes 2 000 istuntoa maksoi rajapintakuluina alle 20 000 dollaria. Kääntäjän tuottama koodi oli kaikilla optimoinneilla hitaampaa kuin GCC:n tuottama koodi ilman optimointeja.
- Wikipedia: Wikipedia
- Alkuperäisjulkaisu: The Psychology of Sunk Cost – lähde
- VTV: Poliisin ja oikeushallinnon tietojärjestelmähankkeet, tarkastuskertomus 5/2024 – lähde
- Carlini: Building a C compiler with a team of parallel Claudes, 5.2.2026 – lähde
- Spolsky: Things You Should Never Do, Part I, 6.4.2000 – lähde
Muut saman kysymyksen kortit
Nämä 5 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Miksi perustelu ei kestä?
Rhetorica ad Herennium – Virheen nimeämistä pidetään väitteen kumoamisena, vaikka heikosti perusteltu väite voi silti olla tosi.
Roomalainen oppikirja luetteli virheet, joiden takia argumentin osat pettävät, ja samat virheet toistuvat johdon päätöksissä.
Väärä kahtiajako – Kahtiajakoa pidetään päätöksen selkeytenä, vaikka se on jo puoliksi tehty päätös.
Niin sanottu väärä kahtiajako eli asetelma, jossa päätös esitetään kahden vaihtoehdon valintana, vaikka vaihtoehtoja on useampia, rajaa ratkaisun ennen kuin kukaan on punninnut sitä. Tyypillinen muoto on kysymys siitä, kumpi kahdesta kannasta on oikeassa, ja silloin kolmas vaihtoehto jää arvioimatta, vaikka se voisi olla parempi kuin kumpikaan.
Automaatioharha – Koneen suositus otetaan päätöksen perusteluksi, vaikka se on vasta ehdotus, joka jonkun pitää tarkistaa.
Niin sanottu automaatioharha eli taipumus luottaa koneen suositukseen enemmän kuin omaan tarkistukseen johtaa kahdenlaisiin virheisiin: ihminen tekee virheen, koska kone ehdotti sitä, tai jättää virheen huomaamatta, koska kone ei hälyttänyt. Johtoryhmässä sen tunnistaa perustelusta, jonka ainoa tuki on, että tekoäly ehdotti sitä tai analyysi näyttää jotain.
Selviytymisharha – Kilpailijan menestystarina luetaan todisteeksi siitä, mitä itse pitäisi tehdä, vaikka tarina kertoo vain, että yksi onnistui.
Niin sanottu selviytymisharha eli johtopäätös, joka tehdään vain onnistuneista tapauksista, koska epäonnistuneet eivät ole näkyvissä, saa onnistumisen näyttämään yleisemmältä ja sen syyt selvemmiltä kuin ne ovat. Tyypillinen perustelu on yhden kilpailijan tai toimittajan kertoma menestys.
Paluu keskiarvoon – Huonon jakson jälkeen tehty toimenpide saa kiitoksen paranemisesta ja hyvän jakson jälkeen tehty syyt heikkenemisestä, vaikka kumpikin tulos olisi tullut ilman toimenpidettä.
Niin sanottu paluu keskiarvoon eli se, että poikkeuksellisen hyvää tai huonoa tulosta seuraa todennäköisemmin tavallisempi tulos, saa toimenpiteen näyttämään tehokkaalta, vaikka tulos olisi palannut ilman sitä. Johtoryhmän esityksessä se kuuluu lauseena, jonka mukaan huonon jakson jälkeen tehty muutos korjasi tilanteen.