Kustannustauti
William J. Baumol & William G. Bowen 1966
Ala, jolla tuottavuus ei kasva, kallistuu suhteessa niihin, joilla kasvaa.
Mekanismi tarkemmin
Palkkataso määräytyy koko taloudessa, joten kun tuottavuus kasvaa muualla, palkat nousevat kaikkialla ja ala, jolla työtunti tuottaa saman kuin ennen, kallistuu suhteessa muihin vuosi vuodelta, ilman että kukaan tekee mitään väärin.
Agenttien myötä raja kulkee asiantuntijatyön sisällä: agentti tuottaa tiedon nopeammin, mutta ihminen kantaa vastuun, allekirjoittaa päätöksen ja ylläpitää luottamusta entiseen tahtiin. Se osa, joka usein annettiin laskuttamatta kaupan päälle, muuttuu palvelun kalleimmaksi ja niukimmaksi osaksi.
Mitä agentit muuttavat
Tuottavuus kasvaa tietotyössä, ei vastuunkannossa.
Ansa
Testi omalle yritykselle
Ota yksi tuore lasku ja jaa sen rivit kahtia: työhön, jonka agentti voisi tuottaa, ja työhön, jossa joku kantaa vastuun omalla nimellään. Jos laskutus painottuu ensimmäiseen ryhmään ja työaika toiseen, hintarakenne kannattaa korjata ennen kuin asiakas korjaa sen puolestasi.
Milloin malli ei päde
Tauti edellyttää, että ihmistä vaativa osa vastustaa tuottavuuskasvua. Jos vastuun voi paketoida takuiksi tai vakuutuksiksi, riskin kantaminen halpenee ja sekin osa siirtyy tuottavuuden kasvun puolelle. Tauti jatkuu, vaikka ostaja ei maksaisi vastuusta; silloin kallistuminen näkyy hinnan sijasta katteessa, saatavuudessa tai laadussa.
Esimerkit ja lähteet
- Baumolin ja Bowenin jousikvartetti 1960-luvulla – William Baumol ja William Bowen huomasivat 1960-luvulla, että Beethovenin jousikvartetin esittämiseen tarvitaan yhä neljä muusikkoa ja yhtä pitkä aika kuin 1800-luvulla, joten tuottavuus ei ole noussut lainkaan. Muusikkojen palkat ovat silti nousseet muun talouden mukana, koska osaavista muusikoista kilpaillaan samoilla työmarkkinoilla kuin tuottavuuttaan nopeasti kasvattavien alojen työntekijöistä. Tästä havainnosta käsite sai nimensä.
- Valtion tuottavuusohjelma 2003–2010 – Valtion tuottavuusohjelmassa vain osa eläköityvien virkamiesten viroista täytettiin uudelleen. Julkisen sektorin palvelut ovat työvoimavaltaisia ja niiden tuottavuus kasvaa hitaasti, kun taas palkat seuraavat muuta taloutta, joten kustannus nousee ilman että palvelu paranee. Paine purkautuu siihen ainoaan muuttujaan, jota hallinto pystyy suoraan säätämään, eli henkilöstön määrään. Eduskunnan tarkastusvaliokunta arvosteli ohjelmaa siitä, että se painottui mekaanisiin henkilöstövähennyksiin sen sijaan, että olisi puuttunut työn sisältöön.
- Wikipedia: Wikipedia
- Alkuperäisjulkaisu: Performing Arts: The Economic Dilemma (1966); esiaskel AER-artikkelina 1965 – lähde
Muut saman kysymyksen kortit
Nämä 5 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Mihin kate siirtyy, kun tekeminen halpenee?
Komplementin hyödykkeistäminen – Ilmaiseksi annettu osa luullaan anteliaisuudeksi, vaikka se on hinnoittelustrategia.
Tuotteesi arvo nousee, kun sen täydentävä hyödyke halpenee, joten naapurikerroksen hintaa kannattaa itse painaa alas.
Alustan nieleminen – Kilpailija-analyysi katsoo samaa kategoriaa, ja uhka tulee viereisestä.
Viereinen alusta niputtaa toimintosi omaansa ja vie käyttäjäsuhteen kilpailematta tuotteella.
Kaksipuoliset markkinat – Subventoidaan sitä puolta, joka olisi maksanut muutenkin.
Toista puolta tuetaan hinnassa, jotta toinen maksaa; kumpi kumpaa, ratkaisee koko hinnoittelun.
Wardley-kartta – Puolustetaan käsityönä kerrosta, joka on juuri muuttumassa hyödykkeeksi, koska se oli arvokas silloin, kun sen oppi tekemään.
Arvoketjun komponentit liikkuvat uutuudesta räätälöidyn ja tuotteen kautta hyödykkeeksi eli vakiotavaraksi, jonka toimittajaa voi vaihtaa, ja halventuneen komponentin päälle tulee näkyviin uusi ongelma, joka kannattaa ratkaista.
Työn illuusio – Agentin nopeus esitetään asiakkaalle tehokkuutena, ja asiakas päättelee siitä, että työ oli helppoa ja sen hinta liian korkea.
Asiakas arvostaa palvelua enemmän, kun hän näkee tuloksen eteen tehdyn työn, vaikka lopputulos olisi sama.