Johdettu kysyntä
Alfred Marshall ja John Hicks 1890
Niin sanottu johdettu kysyntä on kysyntää, joka syntyy lopputuotteen kysynnästä: kukaan ei osta koodaustuntia sinänsä, vaan ohjelmiston. Panoksen kysyntä muuttuu sen mukaan, kuinka korvattava se on, kuinka joustava lopputuotteen kysyntä on ja kuinka suuri osa kustannuksista panos on.
Mekanismi tarkemmin
Alfred Marshall kuvasi vuonna 1890 rappaajien työn johdettuna kysyntänä: talon ostaja ei osta rappausta vaan talon, ja rappaajien työn kysyntä johtuu talon kysynnästä. Marshallin säännöt kertovat, milloin panoksen kysyntä on jäykkää: kun panokselle ei ole hyvää korviketta kohtuuhintaan, kun lopputuotteen kysyntä on jäykkää ja kun panos on pieni osa lopputuotteen kustannuksista.
John Hicks antoi vuonna 1932 korvattavuudelle mitan, substituutiojouston. Kun halpa korvike ilmestyy, kaksi vaikutusta kilpailee keskenään. Korvaaminen vähentää työtä tuotettua yksikköä kohti, mutta halvempaa lopputuotetta myydään enemmän. Kumpi voittaa, riippuu lopputuotteen kysynnän joustosta.
Mitä agentit muuttavat
Työn ja agentin välinen korvattavuus kasvaa. Hicksin mitta tälle on substituutiojousto. Se ei kuitenkaan yksin ratkaise, väheneekö työ: jos agentti halventaa lopputuotetta ja sen kysyntä on joustavaa, lopputuotetta myydään niin paljon enemmän, että työtä tarvitaan lisää.
Ansa
Testi omalle yritykselle
Valitse yksi tiimi, jonka työtä agentit korvaavat, ja kirjaa kolme asiaa: kuinka suuren osan tiimin tehtävistä agentti tekee, kuinka suuri osa lopputuotteen kustannuksista on tiimin työtä ja mitä asiakkaat tekisivät, jos laskisit lopputuotteen hinnan puoleen.
Jos asiakkaat ostaisivat saman määrän, mitoita tiimi korvattavuuden mukaan. Jos he ostaisivat selvästi enemmän, työn määrä riippuu siitä, siirrätkö säästön hintaan: päätä hinnasta ensin ja mitoita tiimi vasta sitten.
Milloin säännöt eivät riitä
Säännöt kertovat suunnan vain, kun muut olot pysyvät ennallaan. Yhdysvalloissa pankkiautomaattien yleistymisen aikana purettiin myös sääntelyä, joka oli rajoittanut sivukonttoreiden perustamista, ja se osaltaan lisäsi konttoreita. Verkon freelance-alustoilta tehdyt tutkimukset taas mittaavat muutamien kuukausien jaksoja markkinalla, joka sopeutuu nopeammin kuin yrityksen palkkatyö.
Esimerkit ja lähteet
- Pankkiautomaatit ja pankkivirkailijat, Yhdysvallat 1980–2010 – Yhdysvalloissa pankkiautomaattien määrä nelinkertaistui noin 100 000:sta 400 000:een vuosina 1995–2010. Pankkivirkailijoiden määrä kasvoi silti noin 500 000:sta noin 550 000:een vuosina 1980–2010. Virkailijoiden määrä konttoria kohti laski vuosina 1988–2004 yli kolmanneksen, mutta kaupunkien pankkikonttoreiden määrä kasvoi yli 40 prosenttia.
- Kirjoitus- ja koodaustyöt freelance-alustalla, 2022–2023 – ChatGPT julkaistiin marraskuussa 2022. Sitä seuranneiden kahdeksan kuukauden aikana kirjoittamiseen ja koodaamiseen liittyvien, automaatiolle alttiiden töiden ilmoitukset vähenivät verkon freelance-alustalla 21 prosenttia verrattuna töihin, jotka vaativat käsillä tekemistä. Jäljelle jääneet työt olivat monimutkaisempia ja paremmin palkattuja.
- Wikipedia: Wikipedia
- Alkuperäisjulkaisu: Principles of Economics, kirja V luku VI – lähde
- Autor: Why Are There Still So Many Jobs?, Journal of Economic Perspectives 2015 – lähde
- Demirci, Hannane ja Zhu: Who Is AI Replacing?, Management Science 2025 – lähde
Muut saman kysymyksen kortit
Nämä 14 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Mitkä perussäännöt pätevät yhä?
Kysyntä, tarjonta ja jousto – Kustannusten laskun oletetaan joko kasvattavan katetta tai kutistavan liikevaihtoa, vaikka kumpikaan ei seuraa siitä suoraan.
Hinta asettuu kohtaan, jossa ostajien maksuhalukkuus ja myyjien tuotantokustannus kohtaavat. Kun tuottaminen halpenee, niin sanottu kysynnän hintajousto eli se, kuinka paljon ostettu määrä reagoi hintaan, ratkaisee, kasvaako markkinan liikevaihto vai kutistuuko se.
Rajakustannus – Rajakustannusta pidetään tuotteen ominaisuutena, vaikka se riippuu käyttötavasta.
Rajakustannus on yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttama kustannus. Jos ostaja pitää kilpailijoiden tuotteita keskenään samanarvoisina, hintakilpailu painaa hintaa kohti rajakustannusta. Silloin myyjälle jää yhä vähemmän rahaa kehitystyön ja muiden kiinteiden kustannusten kattamiseen.
Ostajan paras vaihtoehto – Ostajan uhka tehdä itse luetaan joko bluffiksi tai tuomioksi laskematta, mitä oma tekeminen hänelle maksaa.
Neuvottelututkijat Roger Fisher ja William Ury nimesivät vuonna 1981 käsitteen BATNA eli parhaan vaihtoehdon, joka osapuolella on, jos sopimusta ei synny. Myyjän hinta ei voi pysyvästi ylittää sitä, mitä ostajalle maksaa hänen paras vaihtoehtonsa, lisättynä sillä, mitä myyjän tuote tuo tämän vaihtoehdon päälle.
Hintakilpailu ja kapasiteetti – Kahden kilpailijan oletetaan riittävän hintasotaan, tai sen oletetaan jäävän tulematta, koska kilpailijoita on vähän.
Kun kaksi myyjää tarjoaa samaa tuotetta ja kumpikin pystyy palvelemaan koko markkinan, hinta painuu niin sanottuun rajakustannukseen eli yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttamaan kustannukseen, koska halvempi myyjä vie kaiken kysynnän. Kun kapasiteetti on rajattu, alihinnoittelu ei kannata, ja hinta jää rajakustannuksen yläpuolelle.
Julkishyödyke ja vapaamatkustaja – Julkishyödyke luetaan julkisen sektorin tuottamaksi tai ilmaiseksi jaettavaksi tuotteeksi.
Niin sanottu julkishyödyke on hyödyke, jonka käyttö ei vähennä muiden käyttöä ja jonka käytöstä ketään ei voi sulkea pois. Koska jokainen saa sen joka tapauksessa, kenenkään ei kannata maksaa sen tuottamisesta, ja sitä tuotetaan liian vähän.
Verkostovaikutus – Käyttäjämäärää pidetään vallihautana tarkistamatta, kasvaako arvo jokaisesta lisäkäyttäjästä ja voiko käyttäjä olla yhtä aikaa monessa verkossa.
Niin sanottu verkostovaikutus eli tuotteen paraneminen käyttäjämäärän kasvaessa syntyy, kun tuotteen arvo käyttäjälle riippuu siitä, kuinka moni muu sitä käyttää. Suuri verkko houkuttelee lisää käyttäjiä, ja pieni jää jälkeen, vaikka se olisi teknisesti parempi.
Hintadiskriminointi – Hintojen eriyttäminen nähdään joko kuluttajan riistona tai pelkkänä alennuksena.
Niin sanottu hintadiskriminointi eli saman tuotteen myyminen eri ostajille eri hinnalla onnistuu, kun myyjä tietää, kuka on valmis maksamaan enemmän, eikä halvalla ostanut voi myydä tuotetta edelleen kalliin hinnan maksajalle. Myyjä siirtää silloin itselleen osan siitä, minkä ostaja olisi muuten säästänyt.
Kaksinkertainen marginaali – Välikäden katetta pidetään aina turhana ja ketjun yhdistämistä ilmaisena korjauksena.
Kun kaksi peräkkäistä myyjää, joilla kummallakin on hinnoitteluvoimaa, lisää kumpikin oman katteensa, loppuhinta on korkeampi ja myyty määrä pienempi kuin jos ketjun omistaisi yksi toimija. Molemmat tekevät vähemmän voittoa kuin yhdessä, ja asiakas maksaa enemmän.
Nykyarvo ja takaisinmaksu – Laskelman tarkkuutta haetaan korkokannan desimaaleista, vaikka suurin virhe on eliniässä ja rahavirran ajoituksessa.
Investoinnin arvo on sen tulevien nettotulojen niin sanottu nykyarvo koko eliniältä eli tulevien rahavirtojen arvo tänään, kun ne on diskontattu korolla. Laskelma kertoo kannattavuuden vain niin hyvin kuin elinikä, tuotot ja korko on arvioitu.
Ulkoisvaikutus – Ulkoisvaikutus luetaan ympäristöhaitaksi tai moraaliseksi vääryydeksi.
Niin sanottu ulkoisvaikutus syntyy, kun toiminnan haitta tai hyöty osuu ulkopuoliseen, joka ei ole mukana päätöksessä. Tekijä ei laske sitä omaan kustannukseensa, joten haitallista toimintaa tehdään liikaa ja hyödyllistä liian vähän.
Yhteismaan tragedia – Tragedia luetaan todisteeksi siitä, että yhteistä resurssia ei voi hallita ilman omistusta tai valtiota.
Niin sanottu yhteismaan tragedia syntyy, kun kuluva resurssi on kaikkien käytettävissä. Jokainen saa lisäkäytön hyödyn itselleen ja jakaa kulumisen haitan kaikkien kesken, joten jokaisen kannattaa käyttää enemmän kuin kaikille yhteensä kannattaisi.
Laajuusedut – Laajuusetu sekoitetaan mittakaavaetuun, tai mitä tahansa tuotelaajennusta pidetään synergiana.
Niin sanotut laajuusedut syntyvät, kun kahden tuotteen tekeminen samassa yrityksessä on halvempaa kuin niiden tekeminen erikseen, koska tuotteet jakavat panoksen, jota yksi tuote ei käytä kokonaan. Hyöty ei tule volyymista vaan valikoimasta.
Pitkän aikavälin nollavoitto – Nollavoitto luetaan väitteeksi, ettei yritys pitkällä aikavälillä tee voittoa lainkaan, ja hylätään siksi.
Kilpailluilla markkinoilla ylivoitto houkuttelee tulijoita, jotka lisäävät tarjontaa ja laskevat hintaa, kunnes voitto ei enää ylitä sitä, mitä pääoma ja työ tuottaisivat muualla. Tätä kutsutaan pitkän aikavälin nollavoitoksi. Nolla ei tarkoita kirjanpidon tappiota, vaan sitä, että yritys ansaitsee vain normaalin tuoton.
Kaksiosainen tariffi – Käyttäjäkohtainen hinta vaihdetaan agenttikohtaiseen hintaan.
Niin sanottu kaksiosainen tariffi jakaa hinnan pääsymaksuun, jolla asiakas saa oikeuden käyttää tuotetta, ja yksikköhintaan, joka kasvaa käytön mukana.