Ulkoisvaikutus
Arthur Cecil Pigou 1920
Niin sanottu ulkoisvaikutus syntyy, kun toiminnan haitta tai hyöty osuu ulkopuoliseen, joka ei ole mukana päätöksessä. Tekijä ei laske sitä omaan kustannukseensa, joten haitallista toimintaa tehdään liikaa ja hyödyllistä liian vähän.
Mekanismi tarkemmin
Arthur Cecil Pigou kuvasi vuonna 1920 tilannetta, jossa henkilö A palvelee maksua vastaan henkilöä B mutta aiheuttaa samalla hyötyä tai haittaa henkilöille C, D ja E, eikä haitasta voi periä korvausta. Hänen esimerkkejään olivat junan kipinät, jotka sytyttivät radanvarren metsiä, ja tehtaiden savu, joka likasi kaupunkien rakennukset ja pyykit.
Tekijä vertaa omaa hyötyään omaan kustannukseensa. Kun osa kustannuksesta putoaa ulkopuoliselle, joka ei voi periä korvausta eikä estää toimintaa, tekijälle kannattava määrä on suurempi kuin kaikille yhteensä kannattaisi. Korjaus tulee hinnalla, esimerkiksi verolla tai maksulla, neuvottelulla tai säännöllä.
Mitä agentit muuttavat
Toiminnan tekijän hinta laskee, mutta sen muille aiheuttama kustannus ei. Agentti kirjoittaa hakemuksen, virheraportin tai myyntiviestin murto-osalla entisestä vaivasta, mutta vastaanottajan pitää yhä lukea ja arvioida se. Mitä halvemmaksi lähettäminen tulee, sitä enemmän sitä tehdään, ja kustannus siirtyy vastaanottajalle.
Ansa
Testi omalle yritykselle
Listaa kanavat, joiden kautta yrityksesi vastaanottaa työtä muilta, kuten hakemukset, tukipyynnöt, tarjouspyynnöt ja kumppanien virheraportit. Mittaa jokaisesta, montako saapuvaa kappaletta tuli kuukaudessa vuosi sitten ja nyt, ja paljonko käsittelyaikaa yksi vie.
Jos määrä kasvaa ja hyödyllisten osuus laskee, lähettäjän hinta on laskenut, ja kustannus on siirtynyt sinulle. Lisää lähettämiseen pieni kustannus, kuten esikarsinta, maksu tai lähettäjän vahvistus, ennen kuin palkkaat lisää käsittelijöitä.
Milloin markkina korjaa itse
Ronald Coase esitti vuonna 1960, että kun neuvottelu on halpaa ja oikeudet selvät, osapuolet sopivat haitasta keskenään ilman veroa. Tämä ei toimi, kun lähettäjiä on tuhansia ja jokainen aiheuttaa pienen haitan. Kustannus ei myöskään ole kokonaan ulkoinen, jos vastaanottaja hyötyy osasta lähetyksistä, kuten hakemuksista, joiden laatu on aiempaa tasaisempi.
Esimerkit ja lähteet
- Tekoälyllä tehdyt työhakemukset, 2023–2026 – Duunitorin mukaan 45 prosenttia aktiivisista työnhakijoista oli käyttänyt tekoälyä työnhaussa vuonna 2026, kun vuotta aiemmin osuus oli 37 prosenttia ja vuonna 2023 vain 11 prosenttia. Työnantajien edustajista 47 prosenttia koki, että tekoälyllä tehdyt hakemukset luovat painetta uudistaa rekrytointiprosessia.
- curlin virhepalkkio-ohjelma päättyi, tammikuu 2026 – Avoimen lähdekoodin curl-ohjelman ylläpitäjä Daniel Stenberg lopetti projektin virhepalkkio-ohjelman 31.1.2026. Aiempina vuosina yli 15 prosenttia ilmoituksista oli osoittautunut todellisiksi haavoittuvuuksiksi, mutta vuonna 2025 osuus putosi alle viiteen prosenttiin, kun tekoälyllä tehtyjä heikkoja raportteja tuli tulvana. Ohjelma oli ehtinyt maksaa yli 100 000 dollaria palkkioina 87 vahvistetusta haavoittuvuudesta.
- Wikipedia: Wikipedia
- Alkuperäisjulkaisu: The Economics of Welfare, osa II – lähde
- Coase: The Problem of Social Cost, Journal of Law and Economics 1960 – lähde
- Stenberg: The end of the curl bug-bounty, 26.1.2026 – lähde
- Duunitori: Työnhaku ja tekoäly -tutkimus 2026 – lähde
Muut saman kysymyksen kortit
Nämä 14 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Mitkä perussäännöt pätevät yhä?
Kysyntä, tarjonta ja jousto – Kustannusten laskun oletetaan joko kasvattavan katetta tai kutistavan liikevaihtoa, vaikka kumpikaan ei seuraa siitä suoraan.
Hinta asettuu kohtaan, jossa ostajien maksuhalukkuus ja myyjien tuotantokustannus kohtaavat. Kun tuottaminen halpenee, niin sanottu kysynnän hintajousto eli se, kuinka paljon ostettu määrä reagoi hintaan, ratkaisee, kasvaako markkinan liikevaihto vai kutistuuko se.
Rajakustannus – Rajakustannusta pidetään tuotteen ominaisuutena, vaikka se riippuu käyttötavasta.
Rajakustannus on yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttama kustannus. Jos ostaja pitää kilpailijoiden tuotteita keskenään samanarvoisina, hintakilpailu painaa hintaa kohti rajakustannusta. Silloin myyjälle jää yhä vähemmän rahaa kehitystyön ja muiden kiinteiden kustannusten kattamiseen.
Ostajan paras vaihtoehto – Ostajan uhka tehdä itse luetaan joko bluffiksi tai tuomioksi laskematta, mitä oma tekeminen hänelle maksaa.
Neuvottelututkijat Roger Fisher ja William Ury nimesivät vuonna 1981 käsitteen BATNA eli parhaan vaihtoehdon, joka osapuolella on, jos sopimusta ei synny. Myyjän hinta ei voi pysyvästi ylittää sitä, mitä ostajalle maksaa hänen paras vaihtoehtonsa, lisättynä sillä, mitä myyjän tuote tuo tämän vaihtoehdon päälle.
Johdettu kysyntä – Automaation vaikutus työhön ratkaistaan yhdellä lauseella, joko ”agentit vievät työt” tai ”agentit eivät vie töitä”.
Niin sanottu johdettu kysyntä on kysyntää, joka syntyy lopputuotteen kysynnästä: kukaan ei osta koodaustuntia sinänsä, vaan ohjelmiston. Panoksen kysyntä muuttuu sen mukaan, kuinka korvattava se on, kuinka joustava lopputuotteen kysyntä on ja kuinka suuri osa kustannuksista panos on.
Hintakilpailu ja kapasiteetti – Kahden kilpailijan oletetaan riittävän hintasotaan, tai sen oletetaan jäävän tulematta, koska kilpailijoita on vähän.
Kun kaksi myyjää tarjoaa samaa tuotetta ja kumpikin pystyy palvelemaan koko markkinan, hinta painuu niin sanottuun rajakustannukseen eli yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttamaan kustannukseen, koska halvempi myyjä vie kaiken kysynnän. Kun kapasiteetti on rajattu, alihinnoittelu ei kannata, ja hinta jää rajakustannuksen yläpuolelle.
Julkishyödyke ja vapaamatkustaja – Julkishyödyke luetaan julkisen sektorin tuottamaksi tai ilmaiseksi jaettavaksi tuotteeksi.
Niin sanottu julkishyödyke on hyödyke, jonka käyttö ei vähennä muiden käyttöä ja jonka käytöstä ketään ei voi sulkea pois. Koska jokainen saa sen joka tapauksessa, kenenkään ei kannata maksaa sen tuottamisesta, ja sitä tuotetaan liian vähän.
Verkostovaikutus – Käyttäjämäärää pidetään vallihautana tarkistamatta, kasvaako arvo jokaisesta lisäkäyttäjästä ja voiko käyttäjä olla yhtä aikaa monessa verkossa.
Niin sanottu verkostovaikutus eli tuotteen paraneminen käyttäjämäärän kasvaessa syntyy, kun tuotteen arvo käyttäjälle riippuu siitä, kuinka moni muu sitä käyttää. Suuri verkko houkuttelee lisää käyttäjiä, ja pieni jää jälkeen, vaikka se olisi teknisesti parempi.
Hintadiskriminointi – Hintojen eriyttäminen nähdään joko kuluttajan riistona tai pelkkänä alennuksena.
Niin sanottu hintadiskriminointi eli saman tuotteen myyminen eri ostajille eri hinnalla onnistuu, kun myyjä tietää, kuka on valmis maksamaan enemmän, eikä halvalla ostanut voi myydä tuotetta edelleen kalliin hinnan maksajalle. Myyjä siirtää silloin itselleen osan siitä, minkä ostaja olisi muuten säästänyt.
Kaksinkertainen marginaali – Välikäden katetta pidetään aina turhana ja ketjun yhdistämistä ilmaisena korjauksena.
Kun kaksi peräkkäistä myyjää, joilla kummallakin on hinnoitteluvoimaa, lisää kumpikin oman katteensa, loppuhinta on korkeampi ja myyty määrä pienempi kuin jos ketjun omistaisi yksi toimija. Molemmat tekevät vähemmän voittoa kuin yhdessä, ja asiakas maksaa enemmän.
Nykyarvo ja takaisinmaksu – Laskelman tarkkuutta haetaan korkokannan desimaaleista, vaikka suurin virhe on eliniässä ja rahavirran ajoituksessa.
Investoinnin arvo on sen tulevien nettotulojen niin sanottu nykyarvo koko eliniältä eli tulevien rahavirtojen arvo tänään, kun ne on diskontattu korolla. Laskelma kertoo kannattavuuden vain niin hyvin kuin elinikä, tuotot ja korko on arvioitu.
Yhteismaan tragedia – Tragedia luetaan todisteeksi siitä, että yhteistä resurssia ei voi hallita ilman omistusta tai valtiota.
Niin sanottu yhteismaan tragedia syntyy, kun kuluva resurssi on kaikkien käytettävissä. Jokainen saa lisäkäytön hyödyn itselleen ja jakaa kulumisen haitan kaikkien kesken, joten jokaisen kannattaa käyttää enemmän kuin kaikille yhteensä kannattaisi.
Laajuusedut – Laajuusetu sekoitetaan mittakaavaetuun, tai mitä tahansa tuotelaajennusta pidetään synergiana.
Niin sanotut laajuusedut syntyvät, kun kahden tuotteen tekeminen samassa yrityksessä on halvempaa kuin niiden tekeminen erikseen, koska tuotteet jakavat panoksen, jota yksi tuote ei käytä kokonaan. Hyöty ei tule volyymista vaan valikoimasta.
Pitkän aikavälin nollavoitto – Nollavoitto luetaan väitteeksi, ettei yritys pitkällä aikavälillä tee voittoa lainkaan, ja hylätään siksi.
Kilpailluilla markkinoilla ylivoitto houkuttelee tulijoita, jotka lisäävät tarjontaa ja laskevat hintaa, kunnes voitto ei enää ylitä sitä, mitä pääoma ja työ tuottaisivat muualla. Tätä kutsutaan pitkän aikavälin nollavoitoksi. Nolla ei tarkoita kirjanpidon tappiota, vaan sitä, että yritys ansaitsee vain normaalin tuoton.
Kaksiosainen tariffi – Käyttäjäkohtainen hinta vaihdetaan agenttikohtaiseen hintaan.
Niin sanottu kaksiosainen tariffi jakaa hinnan pääsymaksuun, jolla asiakas saa oikeuden käyttää tuotetta, ja yksikköhintaan, joka kasvaa käytön mukana.