Yhteismaan tragedia
William Forster Lloyd, H. Scott Gordon ja Garrett Hardin 1968
Niin sanottu yhteismaan tragedia syntyy, kun kuluva resurssi on kaikkien käytettävissä. Jokainen saa lisäkäytön hyödyn itselleen ja jakaa kulumisen haitan kaikkien kesken, joten jokaisen kannattaa käyttää enemmän kuin kaikille yhteensä kannattaisi.
Mekanismi tarkemmin
William Forster Lloyd huomautti vuonna 1833, että omalle pellolleen lisää karjaa tuova menettää itse koko syödyn rehun, mutta yhteislaitumella sama menetys jakautuu kaikkien omistajien kesken. H. Scott Gordon näytti vuonna 1954, että vapaasti kalastettavassa meressä kalaa ei kannata jättää huomiseksi, koska joku muu ottaa sen. Garrett Hardin teki ilmiön tunnetuksi vuonna 1968 kuvauksella laitumesta, joka on kaikille avoin.
Tragedia edellyttää kahta asiaa: resurssi kuluu käytössä, ja pääsyä siihen ei rajata. Jos resurssi ei kulu, kuten tieto, sitä ei voi käyttää loppuun. Jos pääsy on rajattu hinnalla, omistuksella tai säännöllä, ylikäyttö on estettävissä.
Mitä agentit muuttavat
Yhden käyttäjän kulutuskyky kasvaa moninkertaiseksi, mutta pääsy pysyy ilmaisena. Avoimet rajapinnat, dokumentaatiosivustot ja julkiset tietokannat mitoitettiin ihmisille, jotka lukevat sivun kerrallaan. Agentti voi hakea samalla ilmaisella pääsyllä miljoonia sivuja, ja palvelimen kaista ja laskenta kuluvat. Jokaisen agentin käyttäjän kannattaa käyttää enemmän kuin resurssi kestää.
Ansa
Testi omalle yritykselle
Jos tuotteellasi on avoin rajapinta, julkinen dokumentaatio tai ilmainen käyttötaso, mittaa, kuinka suuri osa kaistasta ja laskennasta menee automaattisille hakijoille ja mitä se maksaa kuukaudessa.
Jos osuus kasvaa nopeammin kuin maksavien asiakkaiden käyttö, päätä, rajaatko pääsyä tunnistuksella, käyttörajoilla vai hinnalla. Päätä myös, kenelle avoimuus on tarkoitettu, ennen kuin palvelu hidastuu niiltä, joita varten se on olemassa.
Milloin tragediaa ei synny
Ostromin vuonna 1990 julkaistun tutkimuksen mukaan yhteisöt välttävät tragedian, kun käyttäjien joukko on rajattu ja tunnettu, käyttöä valvotaan ja rangaistukset kovenevat vähitellen. Kaikki ylikäyttö ei myöskään ole harkittua: osa automaattisesta liikenteestä johtuu ohjelmointivirheistä.
Esimerkit ja lähteet
- Wikimedian kaista ja automaattiset hakijat, 2024–2025 – Wikimedia kertoi huhtikuussa 2025, että multimediasisällön lataamiseen käytetty kaista oli kasvanut tammikuusta 2024 alkaen 50 prosenttia. Kasvu ei tullut ihmislukijoilta vaan ohjelmista, jotka keräsivät avoimesti lisensoituja kuvia tekoälymallien koulutukseen. Vähintään 65 prosenttia raskaimmasta liikenteestä tuli roboteilta, vaikka niiden osuus kaikista sivunäytöistä oli noin 35 prosenttia.
- Read the Docs ja yksi robotti, toukokuu 2024 – Avoimen lähdekoodin dokumentaatiota isännöivä Read the Docs kertoi, että yksi tekoälyrobotti latasi toukokuussa 2024 yhteensä 73 teratavua pakattuja HTML-tiedostoja, yhtenä päivänä lähes 10 teratavua. Kaistalaskua kertyi yli 5 000 dollaria, ja palvelu esti robotin.
- Wikipedia: Wikipedia
- Alkuperäisjulkaisu: The Tragedy of the Commons, Science – lähde
- Lloyd: Two Lectures on the Checks to Population, 1833 – lähde
- Gordon: The Economic Theory of a Common-Property Resource: The Fishery, Journal of Political Economy 1954 – lähde
- Ostrom: Beyond Markets and States, Nobel-luento 2009 – lähde
- Wikimedia: How crawlers impact the operations of the Wikimedia projects, 1.4.2025 – lähde
- Read the Docs: AI crawlers need to be more respectful, 25.7.2024 – lähde
Muut saman kysymyksen kortit
Nämä 14 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Mitkä perussäännöt pätevät yhä?
Kysyntä, tarjonta ja jousto – Kustannusten laskun oletetaan joko kasvattavan katetta tai kutistavan liikevaihtoa, vaikka kumpikaan ei seuraa siitä suoraan.
Hinta asettuu kohtaan, jossa ostajien maksuhalukkuus ja myyjien tuotantokustannus kohtaavat. Kun tuottaminen halpenee, niin sanottu kysynnän hintajousto eli se, kuinka paljon ostettu määrä reagoi hintaan, ratkaisee, kasvaako markkinan liikevaihto vai kutistuuko se.
Rajakustannus – Rajakustannusta pidetään tuotteen ominaisuutena, vaikka se riippuu käyttötavasta.
Rajakustannus on yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttama kustannus. Jos ostaja pitää kilpailijoiden tuotteita keskenään samanarvoisina, hintakilpailu painaa hintaa kohti rajakustannusta. Silloin myyjälle jää yhä vähemmän rahaa kehitystyön ja muiden kiinteiden kustannusten kattamiseen.
Ostajan paras vaihtoehto – Ostajan uhka tehdä itse luetaan joko bluffiksi tai tuomioksi laskematta, mitä oma tekeminen hänelle maksaa.
Neuvottelututkijat Roger Fisher ja William Ury nimesivät vuonna 1981 käsitteen BATNA eli parhaan vaihtoehdon, joka osapuolella on, jos sopimusta ei synny. Myyjän hinta ei voi pysyvästi ylittää sitä, mitä ostajalle maksaa hänen paras vaihtoehtonsa, lisättynä sillä, mitä myyjän tuote tuo tämän vaihtoehdon päälle.
Johdettu kysyntä – Automaation vaikutus työhön ratkaistaan yhdellä lauseella, joko ”agentit vievät työt” tai ”agentit eivät vie töitä”.
Niin sanottu johdettu kysyntä on kysyntää, joka syntyy lopputuotteen kysynnästä: kukaan ei osta koodaustuntia sinänsä, vaan ohjelmiston. Panoksen kysyntä muuttuu sen mukaan, kuinka korvattava se on, kuinka joustava lopputuotteen kysyntä on ja kuinka suuri osa kustannuksista panos on.
Hintakilpailu ja kapasiteetti – Kahden kilpailijan oletetaan riittävän hintasotaan, tai sen oletetaan jäävän tulematta, koska kilpailijoita on vähän.
Kun kaksi myyjää tarjoaa samaa tuotetta ja kumpikin pystyy palvelemaan koko markkinan, hinta painuu niin sanottuun rajakustannukseen eli yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttamaan kustannukseen, koska halvempi myyjä vie kaiken kysynnän. Kun kapasiteetti on rajattu, alihinnoittelu ei kannata, ja hinta jää rajakustannuksen yläpuolelle.
Julkishyödyke ja vapaamatkustaja – Julkishyödyke luetaan julkisen sektorin tuottamaksi tai ilmaiseksi jaettavaksi tuotteeksi.
Niin sanottu julkishyödyke on hyödyke, jonka käyttö ei vähennä muiden käyttöä ja jonka käytöstä ketään ei voi sulkea pois. Koska jokainen saa sen joka tapauksessa, kenenkään ei kannata maksaa sen tuottamisesta, ja sitä tuotetaan liian vähän.
Verkostovaikutus – Käyttäjämäärää pidetään vallihautana tarkistamatta, kasvaako arvo jokaisesta lisäkäyttäjästä ja voiko käyttäjä olla yhtä aikaa monessa verkossa.
Niin sanottu verkostovaikutus eli tuotteen paraneminen käyttäjämäärän kasvaessa syntyy, kun tuotteen arvo käyttäjälle riippuu siitä, kuinka moni muu sitä käyttää. Suuri verkko houkuttelee lisää käyttäjiä, ja pieni jää jälkeen, vaikka se olisi teknisesti parempi.
Hintadiskriminointi – Hintojen eriyttäminen nähdään joko kuluttajan riistona tai pelkkänä alennuksena.
Niin sanottu hintadiskriminointi eli saman tuotteen myyminen eri ostajille eri hinnalla onnistuu, kun myyjä tietää, kuka on valmis maksamaan enemmän, eikä halvalla ostanut voi myydä tuotetta edelleen kalliin hinnan maksajalle. Myyjä siirtää silloin itselleen osan siitä, minkä ostaja olisi muuten säästänyt.
Kaksinkertainen marginaali – Välikäden katetta pidetään aina turhana ja ketjun yhdistämistä ilmaisena korjauksena.
Kun kaksi peräkkäistä myyjää, joilla kummallakin on hinnoitteluvoimaa, lisää kumpikin oman katteensa, loppuhinta on korkeampi ja myyty määrä pienempi kuin jos ketjun omistaisi yksi toimija. Molemmat tekevät vähemmän voittoa kuin yhdessä, ja asiakas maksaa enemmän.
Nykyarvo ja takaisinmaksu – Laskelman tarkkuutta haetaan korkokannan desimaaleista, vaikka suurin virhe on eliniässä ja rahavirran ajoituksessa.
Investoinnin arvo on sen tulevien nettotulojen niin sanottu nykyarvo koko eliniältä eli tulevien rahavirtojen arvo tänään, kun ne on diskontattu korolla. Laskelma kertoo kannattavuuden vain niin hyvin kuin elinikä, tuotot ja korko on arvioitu.
Ulkoisvaikutus – Ulkoisvaikutus luetaan ympäristöhaitaksi tai moraaliseksi vääryydeksi.
Niin sanottu ulkoisvaikutus syntyy, kun toiminnan haitta tai hyöty osuu ulkopuoliseen, joka ei ole mukana päätöksessä. Tekijä ei laske sitä omaan kustannukseensa, joten haitallista toimintaa tehdään liikaa ja hyödyllistä liian vähän.
Laajuusedut – Laajuusetu sekoitetaan mittakaavaetuun, tai mitä tahansa tuotelaajennusta pidetään synergiana.
Niin sanotut laajuusedut syntyvät, kun kahden tuotteen tekeminen samassa yrityksessä on halvempaa kuin niiden tekeminen erikseen, koska tuotteet jakavat panoksen, jota yksi tuote ei käytä kokonaan. Hyöty ei tule volyymista vaan valikoimasta.
Pitkän aikavälin nollavoitto – Nollavoitto luetaan väitteeksi, ettei yritys pitkällä aikavälillä tee voittoa lainkaan, ja hylätään siksi.
Kilpailluilla markkinoilla ylivoitto houkuttelee tulijoita, jotka lisäävät tarjontaa ja laskevat hintaa, kunnes voitto ei enää ylitä sitä, mitä pääoma ja työ tuottaisivat muualla. Tätä kutsutaan pitkän aikavälin nollavoitoksi. Nolla ei tarkoita kirjanpidon tappiota, vaan sitä, että yritys ansaitsee vain normaalin tuoton.
Kaksiosainen tariffi – Käyttäjäkohtainen hinta vaihdetaan agenttikohtaiseen hintaan.
Niin sanottu kaksiosainen tariffi jakaa hinnan pääsymaksuun, jolla asiakas saa oikeuden käyttää tuotetta, ja yksikköhintaan, joka kasvaa käytön mukana.