Nykyarvo ja takaisinmaksu
Irving Fisher 1930
Investoinnin arvo on sen tulevien nettotulojen niin sanottu nykyarvo koko eliniältä eli tulevien rahavirtojen arvo tänään, kun ne on diskontattu korolla. Laskelma kertoo kannattavuuden vain niin hyvin kuin elinikä, tuotot ja korko on arvioitu.
Mekanismi tarkemmin
Irving Fisher kirjoitti vuonna 1930, että pääoman arvo lasketaan sen arvioidusta tulevasta nettotulosta eikä päinvastoin. Kustannus on hänen mukaansa vain negatiivinen tuloerä, ja arvoa laskettaessa vain tulevat kustannukset kuuluvat laskelmaan. Fisherin maanomistaja valitsi metsätalouden viljelyn sijaan, kun korko oli 4 prosenttia, mutta pysyi viljelyssä 4,5 prosentin korolla, koska metsä tuotti 4,2 prosenttia. Fisherin sääntö on, että muutos kannattaa vain, jos sen tuotto kustannuksen yli ylittää koron.
Takaisinmaksuaika kysyy toista asiaa: milloin kertynyt rahavirta ylittää nollan. Se ei ota huomioon rahan aika-arvoa eikä takaisinmaksun jälkeisiä tuottoja. Jos elinikä on kaksi vuotta eikä kymmenen, takaisinmaksun jälkeistä tuottoa ei ehkä ole lainkaan, ja pitkä takaisinmaksuaika kertoo kannattamattomuudesta.
Mitä agentit muuttavat
Ominaisuuden taloudellinen elinikä lyhenee. Jos kilpailija pystyy toistamaan ominaisuuden agenteilla kuukausissa eikä vuosissa, ominaisuus tuottaa erillistä tuloa lyhyemmän ajan, ja viiden vuoden laskelma voi olla väärin, vaikka jokainen sen luku olisi oikein. Kehityksen hinta laskee samaan aikaan, joten investointi voi silti kannattaa, kun molemmat luvut päivitetään.
Ansa
Testi omalle yritykselle
Ota esiin kolme viimeisintä hyväksyttyä kehitysinvestointia ja niiden laskelmat. Laske jokaisen nykyarvo uudelleen kahdella eliniällä: alkuperäisellä ja ajalla, jonka kuluessa arvioit kilpailijan toistavan ominaisuuden agenteilla.
Jos investointi kannattaa vain pitkällä eliniällä, päätä, rakennetaanko se nopeammin ja halvemmin, sidotaanko sen tuotto johonkin, mitä kilpailija ei voi toistaa, vai jätetäänkö se tekemättä.
Mitä laskelma ei kerro
Fisherin sääntö toimii sellaisenaan, kun kustannus tulee ennen tuottoa, kuten ohjelmistokehityksessä. Nykyarvo on silti yhtä hyvä kuin sen oletukset, eikä se laske joustavuuden arvoa: mahdollisuus odottaa, kokeilla ja vaiheistaa on oma kysymyksensä. Laskelma ei myöskään huomioi taloudellisen arvon ulkopuolisia hyötyjä, kuten oppimista tai asiakkaan luottamusta.
Esimerkit ja lähteet
- Rikosseuraamuslaitoksen Roti-järjestelmä, 2011–2029 – Roti-tietojärjestelmän rakentaminen alkoi vuonna 2011, ja se otettiin käyttöön toukokuussa 2022 noin kuusi vuotta myöhässä. Kustannukset olivat 41,5 miljoonaa euroa suunnitellun 13,2 miljoonan sijaan. Järjestelmä on rakennettu alustalle, jonka tuki päättyy vuoden 2029 loppuun mennessä. Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi vuonna 2024, että hankkeiden kumulatiivinen kannattavuus jää hyvin todennäköisesti toteutumatta myös Rotissa.
- Chegg ChatGPT:n jälkeen, 2023–2024 – Opiskelijoiden kotitehtäväpalvelu Cheggin osake laski 2.5.2023 yhdessä päivässä 48 prosenttia, kun toimitusjohtaja kertoi ChatGPT:n vaikuttavan uusien asiakkaiden kasvuun. Vuonna 2024 yhtiö kirjasi arvonalentumisia 677,2 miljoonaa dollaria, ja sen liikearvo, noin 632 miljoonaa dollaria, kirjattiin nollaan. Samana vuonna se vähensi noin 760 työntekijää eli noin 22 prosenttia henkilöstöstään.
- Wikipedia: Wikipedia
- Alkuperäisjulkaisu: The Theory of Interest – lähde
- VTV: Poliisin ja oikeushallinnon tietojärjestelmähankkeet, tarkastuskertomus 5/2024 – lähde
- AP: Chegg's stock plunges on fears of competition from ChatGPT, 2.5.2023 – lähde
Muut saman kysymyksen kortit
Nämä 14 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Mitkä perussäännöt pätevät yhä?
Kysyntä, tarjonta ja jousto – Kustannusten laskun oletetaan joko kasvattavan katetta tai kutistavan liikevaihtoa, vaikka kumpikaan ei seuraa siitä suoraan.
Hinta asettuu kohtaan, jossa ostajien maksuhalukkuus ja myyjien tuotantokustannus kohtaavat. Kun tuottaminen halpenee, niin sanottu kysynnän hintajousto eli se, kuinka paljon ostettu määrä reagoi hintaan, ratkaisee, kasvaako markkinan liikevaihto vai kutistuuko se.
Rajakustannus – Rajakustannusta pidetään tuotteen ominaisuutena, vaikka se riippuu käyttötavasta.
Rajakustannus on yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttama kustannus. Jos ostaja pitää kilpailijoiden tuotteita keskenään samanarvoisina, hintakilpailu painaa hintaa kohti rajakustannusta. Silloin myyjälle jää yhä vähemmän rahaa kehitystyön ja muiden kiinteiden kustannusten kattamiseen.
Ostajan paras vaihtoehto – Ostajan uhka tehdä itse luetaan joko bluffiksi tai tuomioksi laskematta, mitä oma tekeminen hänelle maksaa.
Neuvottelututkijat Roger Fisher ja William Ury nimesivät vuonna 1981 käsitteen BATNA eli parhaan vaihtoehdon, joka osapuolella on, jos sopimusta ei synny. Myyjän hinta ei voi pysyvästi ylittää sitä, mitä ostajalle maksaa hänen paras vaihtoehtonsa, lisättynä sillä, mitä myyjän tuote tuo tämän vaihtoehdon päälle.
Johdettu kysyntä – Automaation vaikutus työhön ratkaistaan yhdellä lauseella, joko ”agentit vievät työt” tai ”agentit eivät vie töitä”.
Niin sanottu johdettu kysyntä on kysyntää, joka syntyy lopputuotteen kysynnästä: kukaan ei osta koodaustuntia sinänsä, vaan ohjelmiston. Panoksen kysyntä muuttuu sen mukaan, kuinka korvattava se on, kuinka joustava lopputuotteen kysyntä on ja kuinka suuri osa kustannuksista panos on.
Hintakilpailu ja kapasiteetti – Kahden kilpailijan oletetaan riittävän hintasotaan, tai sen oletetaan jäävän tulematta, koska kilpailijoita on vähän.
Kun kaksi myyjää tarjoaa samaa tuotetta ja kumpikin pystyy palvelemaan koko markkinan, hinta painuu niin sanottuun rajakustannukseen eli yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttamaan kustannukseen, koska halvempi myyjä vie kaiken kysynnän. Kun kapasiteetti on rajattu, alihinnoittelu ei kannata, ja hinta jää rajakustannuksen yläpuolelle.
Julkishyödyke ja vapaamatkustaja – Julkishyödyke luetaan julkisen sektorin tuottamaksi tai ilmaiseksi jaettavaksi tuotteeksi.
Niin sanottu julkishyödyke on hyödyke, jonka käyttö ei vähennä muiden käyttöä ja jonka käytöstä ketään ei voi sulkea pois. Koska jokainen saa sen joka tapauksessa, kenenkään ei kannata maksaa sen tuottamisesta, ja sitä tuotetaan liian vähän.
Verkostovaikutus – Käyttäjämäärää pidetään vallihautana tarkistamatta, kasvaako arvo jokaisesta lisäkäyttäjästä ja voiko käyttäjä olla yhtä aikaa monessa verkossa.
Niin sanottu verkostovaikutus eli tuotteen paraneminen käyttäjämäärän kasvaessa syntyy, kun tuotteen arvo käyttäjälle riippuu siitä, kuinka moni muu sitä käyttää. Suuri verkko houkuttelee lisää käyttäjiä, ja pieni jää jälkeen, vaikka se olisi teknisesti parempi.
Hintadiskriminointi – Hintojen eriyttäminen nähdään joko kuluttajan riistona tai pelkkänä alennuksena.
Niin sanottu hintadiskriminointi eli saman tuotteen myyminen eri ostajille eri hinnalla onnistuu, kun myyjä tietää, kuka on valmis maksamaan enemmän, eikä halvalla ostanut voi myydä tuotetta edelleen kalliin hinnan maksajalle. Myyjä siirtää silloin itselleen osan siitä, minkä ostaja olisi muuten säästänyt.
Kaksinkertainen marginaali – Välikäden katetta pidetään aina turhana ja ketjun yhdistämistä ilmaisena korjauksena.
Kun kaksi peräkkäistä myyjää, joilla kummallakin on hinnoitteluvoimaa, lisää kumpikin oman katteensa, loppuhinta on korkeampi ja myyty määrä pienempi kuin jos ketjun omistaisi yksi toimija. Molemmat tekevät vähemmän voittoa kuin yhdessä, ja asiakas maksaa enemmän.
Ulkoisvaikutus – Ulkoisvaikutus luetaan ympäristöhaitaksi tai moraaliseksi vääryydeksi.
Niin sanottu ulkoisvaikutus syntyy, kun toiminnan haitta tai hyöty osuu ulkopuoliseen, joka ei ole mukana päätöksessä. Tekijä ei laske sitä omaan kustannukseensa, joten haitallista toimintaa tehdään liikaa ja hyödyllistä liian vähän.
Yhteismaan tragedia – Tragedia luetaan todisteeksi siitä, että yhteistä resurssia ei voi hallita ilman omistusta tai valtiota.
Niin sanottu yhteismaan tragedia syntyy, kun kuluva resurssi on kaikkien käytettävissä. Jokainen saa lisäkäytön hyödyn itselleen ja jakaa kulumisen haitan kaikkien kesken, joten jokaisen kannattaa käyttää enemmän kuin kaikille yhteensä kannattaisi.
Laajuusedut – Laajuusetu sekoitetaan mittakaavaetuun, tai mitä tahansa tuotelaajennusta pidetään synergiana.
Niin sanotut laajuusedut syntyvät, kun kahden tuotteen tekeminen samassa yrityksessä on halvempaa kuin niiden tekeminen erikseen, koska tuotteet jakavat panoksen, jota yksi tuote ei käytä kokonaan. Hyöty ei tule volyymista vaan valikoimasta.
Pitkän aikavälin nollavoitto – Nollavoitto luetaan väitteeksi, ettei yritys pitkällä aikavälillä tee voittoa lainkaan, ja hylätään siksi.
Kilpailluilla markkinoilla ylivoitto houkuttelee tulijoita, jotka lisäävät tarjontaa ja laskevat hintaa, kunnes voitto ei enää ylitä sitä, mitä pääoma ja työ tuottaisivat muualla. Tätä kutsutaan pitkän aikavälin nollavoitoksi. Nolla ei tarkoita kirjanpidon tappiota, vaan sitä, että yritys ansaitsee vain normaalin tuoton.
Kaksiosainen tariffi – Käyttäjäkohtainen hinta vaihdetaan agenttikohtaiseen hintaan.
Niin sanottu kaksiosainen tariffi jakaa hinnan pääsymaksuun, jolla asiakas saa oikeuden käyttää tuotetta, ja yksikköhintaan, joka kasvaa käytön mukana.