Kortti · Mitkä perussäännöt pätevät yhä?

Pitkän aikavälin nollavoitto

Frank Knight 1921

Kilpailluilla markkinoilla ylivoitto houkuttelee tulijoita, jotka lisäävät tarjontaa ja laskevat hintaa, kunnes voitto ei enää ylitä sitä, mitä pääoma ja työ tuottaisivat muualla. Tätä kutsutaan pitkän aikavälin nollavoitoksi. Nolla ei tarkoita kirjanpidon tappiota, vaan sitä, että yritys ansaitsee vain normaalin tuoton.

Mekanismi tarkemmin

Frank Knightin kirjan Risk, Uncertainty and Profit nimiösivu
Frank H. Knight: Risk, Uncertainty and Profit. Houghton Mifflin, 1921. Kuvassa nimiösivu.

Taloudellinen voitto on se, mitä jää, kun pääomalle ja yrittäjän työlle on maksettu sama tuotto kuin ne saisivat parhaassa vaihtoehtoisessa käytössä. Jos se on positiivinen, alalle kannattaa tulla. Tulijat lisäävät tarjontaa, hinta laskee ja voitto pienenee, kunnes uusi tulija ei enää saa enempää kuin muualla.

Frank Knight kysyi vuonna 1921, miksi voittoa sitten on lainkaan. Hänen vastauksensa oli epävarmuus: jos ihmiset tietäisivät tarkasti, minkä arvoisia tuotteet ovat valmistuttuaan, he suuntaisivat työnsä sen mukaan ja voitto katoaisi. Knightin mukaan voitto syntyy siitä, että lopputulos poikkeaa kaikkien odotuksista, myös yrittäjän omista, ja siksi se voi olla myös tappio.

Mitä agentit muuttavat

Ylivoiton kopioiminen nopeutuu. Kun agentit halventavat tuotteen, palvelun tai sisällön jäljittelyä, tulijat ehtivät kannattavaan rakoon aiempaa nopeammin, ja ylivoitto kestää lyhyemmän ajan.

Ansa

Nollavoitto luetaan väitteeksi, ettei yritys pitkällä aikavälillä tee voittoa lainkaan, ja hylätään siksi. Väite koskee voittoa normaalin tuoton yli, ja se koskee vain markkinoita, joilla alalle tulo on vapaa. Toinen virhe on unohtaa nopeus: teoria kertoo suunnan mutta ei aikaa, ja aika on se, minkä johtaja voi arvioida.

Testi omalle yritykselle

Kirjoita, mistä yrityksesi kate syntyy nyt: kannatko epävarmuutta, jota muut eivät ole valmiita kantamaan, onko sinulla jotain, mitä muut eivät voi kopioida, vai onko markkina vain vielä tulijoita vailla.

Jos vastaus on kolmas, arvioi, kauanko kilpailijalta kuluu kopion tekemiseen agenteilla, ja käytä se aika joko esteen rakentamiseen tai seuraavaan epävarmaan kohteeseen, johon muut eivät vielä uskalla.

Missä voitto säilyy

Ylivoitto säilyy, kun alalle tuloa estää jokin, mitä tulija ei voi kopioida, kuten erilaistettu tuote, verkko tai suuri markkinaosuus. Dennis Mueller havaitsi vuonna 1986 Yhdysvaltain suurimpia teollisuusyrityksiä tutkiessaan, että korkea kannattavuus säilyi vuosikymmeniä yrityksillä, joilla oli suuri markkinaosuus ja erilaistettu tuote. Knightin mukaan voittoa syntyy myös uudelleen aina, kun tulevaisuus muuttuu tavalla, jota kukaan ei ennakoinut.

Esimerkit ja lähteet

Muut saman kysymyksen kortit

Nämä 14 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Mitkä perussäännöt pätevät yhä?

Kysyntä, tarjonta ja jousto – Kustannusten laskun oletetaan joko kasvattavan katetta tai kutistavan liikevaihtoa, vaikka kumpikaan ei seuraa siitä suoraan.

Hinta asettuu kohtaan, jossa ostajien maksuhalukkuus ja myyjien tuotantokustannus kohtaavat. Kun tuottaminen halpenee, niin sanottu kysynnän hintajousto eli se, kuinka paljon ostettu määrä reagoi hintaan, ratkaisee, kasvaako markkinan liikevaihto vai kutistuuko se.

Koko kortti →

Rajakustannus – Rajakustannusta pidetään tuotteen ominaisuutena, vaikka se riippuu käyttötavasta.

Rajakustannus on yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttama kustannus. Jos ostaja pitää kilpailijoiden tuotteita keskenään samanarvoisina, hintakilpailu painaa hintaa kohti rajakustannusta. Silloin myyjälle jää yhä vähemmän rahaa kehitystyön ja muiden kiinteiden kustannusten kattamiseen.

Koko kortti →

Ostajan paras vaihtoehto – Ostajan uhka tehdä itse luetaan joko bluffiksi tai tuomioksi laskematta, mitä oma tekeminen hänelle maksaa.

Neuvottelututkijat Roger Fisher ja William Ury nimesivät vuonna 1981 käsitteen BATNA eli parhaan vaihtoehdon, joka osapuolella on, jos sopimusta ei synny. Myyjän hinta ei voi pysyvästi ylittää sitä, mitä ostajalle maksaa hänen paras vaihtoehtonsa, lisättynä sillä, mitä myyjän tuote tuo tämän vaihtoehdon päälle.

Koko kortti →

Johdettu kysyntä – Automaation vaikutus työhön ratkaistaan yhdellä lauseella, joko ”agentit vievät työt” tai ”agentit eivät vie töitä”.

Niin sanottu johdettu kysyntä on kysyntää, joka syntyy lopputuotteen kysynnästä: kukaan ei osta koodaustuntia sinänsä, vaan ohjelmiston. Panoksen kysyntä muuttuu sen mukaan, kuinka korvattava se on, kuinka joustava lopputuotteen kysyntä on ja kuinka suuri osa kustannuksista panos on.

Koko kortti →

Hintakilpailu ja kapasiteetti – Kahden kilpailijan oletetaan riittävän hintasotaan, tai sen oletetaan jäävän tulematta, koska kilpailijoita on vähän.

Kun kaksi myyjää tarjoaa samaa tuotetta ja kumpikin pystyy palvelemaan koko markkinan, hinta painuu niin sanottuun rajakustannukseen eli yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttamaan kustannukseen, koska halvempi myyjä vie kaiken kysynnän. Kun kapasiteetti on rajattu, alihinnoittelu ei kannata, ja hinta jää rajakustannuksen yläpuolelle.

Koko kortti →

Julkishyödyke ja vapaamatkustaja – Julkishyödyke luetaan julkisen sektorin tuottamaksi tai ilmaiseksi jaettavaksi tuotteeksi.

Niin sanottu julkishyödyke on hyödyke, jonka käyttö ei vähennä muiden käyttöä ja jonka käytöstä ketään ei voi sulkea pois. Koska jokainen saa sen joka tapauksessa, kenenkään ei kannata maksaa sen tuottamisesta, ja sitä tuotetaan liian vähän.

Koko kortti →

Verkostovaikutus – Käyttäjämäärää pidetään vallihautana tarkistamatta, kasvaako arvo jokaisesta lisäkäyttäjästä ja voiko käyttäjä olla yhtä aikaa monessa verkossa.

Niin sanottu verkostovaikutus eli tuotteen paraneminen käyttäjämäärän kasvaessa syntyy, kun tuotteen arvo käyttäjälle riippuu siitä, kuinka moni muu sitä käyttää. Suuri verkko houkuttelee lisää käyttäjiä, ja pieni jää jälkeen, vaikka se olisi teknisesti parempi.

Koko kortti →

Hintadiskriminointi – Hintojen eriyttäminen nähdään joko kuluttajan riistona tai pelkkänä alennuksena.

Niin sanottu hintadiskriminointi eli saman tuotteen myyminen eri ostajille eri hinnalla onnistuu, kun myyjä tietää, kuka on valmis maksamaan enemmän, eikä halvalla ostanut voi myydä tuotetta edelleen kalliin hinnan maksajalle. Myyjä siirtää silloin itselleen osan siitä, minkä ostaja olisi muuten säästänyt.

Koko kortti →

Kaksinkertainen marginaali – Välikäden katetta pidetään aina turhana ja ketjun yhdistämistä ilmaisena korjauksena.

Kun kaksi peräkkäistä myyjää, joilla kummallakin on hinnoitteluvoimaa, lisää kumpikin oman katteensa, loppuhinta on korkeampi ja myyty määrä pienempi kuin jos ketjun omistaisi yksi toimija. Molemmat tekevät vähemmän voittoa kuin yhdessä, ja asiakas maksaa enemmän.

Koko kortti →

Nykyarvo ja takaisinmaksu – Laskelman tarkkuutta haetaan korkokannan desimaaleista, vaikka suurin virhe on eliniässä ja rahavirran ajoituksessa.

Investoinnin arvo on sen tulevien nettotulojen niin sanottu nykyarvo koko eliniältä eli tulevien rahavirtojen arvo tänään, kun ne on diskontattu korolla. Laskelma kertoo kannattavuuden vain niin hyvin kuin elinikä, tuotot ja korko on arvioitu.

Koko kortti →

Ulkoisvaikutus – Ulkoisvaikutus luetaan ympäristöhaitaksi tai moraaliseksi vääryydeksi.

Niin sanottu ulkoisvaikutus syntyy, kun toiminnan haitta tai hyöty osuu ulkopuoliseen, joka ei ole mukana päätöksessä. Tekijä ei laske sitä omaan kustannukseensa, joten haitallista toimintaa tehdään liikaa ja hyödyllistä liian vähän.

Koko kortti →

Yhteismaan tragedia – Tragedia luetaan todisteeksi siitä, että yhteistä resurssia ei voi hallita ilman omistusta tai valtiota.

Niin sanottu yhteismaan tragedia syntyy, kun kuluva resurssi on kaikkien käytettävissä. Jokainen saa lisäkäytön hyödyn itselleen ja jakaa kulumisen haitan kaikkien kesken, joten jokaisen kannattaa käyttää enemmän kuin kaikille yhteensä kannattaisi.

Koko kortti →

Laajuusedut – Laajuusetu sekoitetaan mittakaavaetuun, tai mitä tahansa tuotelaajennusta pidetään synergiana.

Niin sanotut laajuusedut syntyvät, kun kahden tuotteen tekeminen samassa yrityksessä on halvempaa kuin niiden tekeminen erikseen, koska tuotteet jakavat panoksen, jota yksi tuote ei käytä kokonaan. Hyöty ei tule volyymista vaan valikoimasta.

Koko kortti →

Kaksiosainen tariffi – Käyttäjäkohtainen hinta vaihdetaan agenttikohtaiseen hintaan.

Niin sanottu kaksiosainen tariffi jakaa hinnan pääsymaksuun, jolla asiakas saa oikeuden käyttää tuotetta, ja yksikköhintaan, joka kasvaa käytön mukana.

Koko kortti →