Paul Samuelson 1954
Niin sanottu julkishyödyke on hyödyke, jonka käyttö ei vähennä muiden käyttöä ja jonka käytöstä ketään ei voi sulkea pois. Koska jokainen saa sen joka tapauksessa, kenenkään ei kannata maksaa sen tuottamisesta, ja sitä tuotetaan liian vähän.
David Hume kirjoitti vuonna 1740, että kaksi naapuria sopii helposti yhteisen niityn kuivatuksesta, mutta tuhat ihmistä ei, koska jokainen etsii syytä vapautua vaivasta ja jättää sen muille. Paul Samuelson määritteli vuonna 1954 hyödykkeen, jonka käyttö ei vähennä kenenkään toisen käyttöä. Lisäkäyttäjä ei aiheuta kustannusta, mutta tuottaminen on silti katettava jostakin.
Tuottaja ratkaisee ongelman kolmella tavalla: se sulkee käyttäjät pois maksumuurilla tai lisenssillä, sitoo hyödykkeen maksulliseen lisätuotteeseen tai kerää rahoituksen yhteisesti. Avoimen ohjelmiston yritykset käyttävät yleensä toista tapaa. Koodi on ilmaista, ja käyttäjä löytää maksullisen tuotteen dokumentaation, tuen tai palvelun kautta.
Käyttö irtoaa rahoituskanavasta. Avoin koodi, dokumentaatio, kysymys- ja vastausyhteisöt ja tietosanakirjat rahoitettiin sillä, että käyttäjä kävi sivulla ja näki siellä maksullisen tuotteen, mainoksen tai lahjoituspyynnön. Kun agentti käyttää hyödykettä käyttäjän puolesta, käyttö kasvaa ja käynnit vähenevät, ja tuottajan tulo laskee, vaikka hyödykettä käytetään enemmän kuin koskaan.
Selvitä, minkä kanavan kautta maksavat asiakkaasi ensimmäisen kerran löysivät maksullisen tuotteesi: dokumentaation, ilmaisversion, yhteisön vai hakutuloksen. Mittaa, kuinka suuri osa kanavan käytöstä tapahtuu nyt agentin kautta niin, ettei ihminen näe sivua.
Jos osuus kasvaa ja kanava on päälähteesi, siirrä maksu sinne, missä agentti käyttää tuotetta, esimerkiksi rajapintaan tai agentille tarkoitettuun dokumentaatioon, ennen kuin tulo laskee.
Teoria ei päde, kun käyttäjän voi sulkea pois halvalla, sillä silloin hyödykettä voi myydä kuten muitakin tuotteita. Dokumentaation tai kysymyspalstan voisi sulkea maksumuurin taakse, mutta silloin se lakkaisi ohjaamasta käyttäjiä maksulliseen tuotteeseen. Agenttien vaikutus osuu siksi liiketoimintamalliin, joka pitää hyödykkeen avoimena, eikä hyödykkeen luonteeseen. Käyntien lasku ei myöskään johdu kokonaan tekoälystä: Stack Overflow'n viikoittaiset julkaisut vähenivät jo vuosina 2016–2022.
Nämä 14 korttia vastaavat samaan kysymykseen: Mitkä perussäännöt pätevät yhä?
Hinta asettuu kohtaan, jossa ostajien maksuhalukkuus ja myyjien tuotantokustannus kohtaavat. Kun tuottaminen halpenee, niin sanottu kysynnän hintajousto eli se, kuinka paljon ostettu määrä reagoi hintaan, ratkaisee, kasvaako markkinan liikevaihto vai kutistuuko se.
Rajakustannus on yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttama kustannus. Jos ostaja pitää kilpailijoiden tuotteita keskenään samanarvoisina, hintakilpailu painaa hintaa kohti rajakustannusta. Silloin myyjälle jää yhä vähemmän rahaa kehitystyön ja muiden kiinteiden kustannusten kattamiseen.
Neuvottelututkijat Roger Fisher ja William Ury nimesivät vuonna 1981 käsitteen BATNA eli parhaan vaihtoehdon, joka osapuolella on, jos sopimusta ei synny. Myyjän hinta ei voi pysyvästi ylittää sitä, mitä ostajalle maksaa hänen paras vaihtoehtonsa, lisättynä sillä, mitä myyjän tuote tuo tämän vaihtoehdon päälle.
Niin sanottu johdettu kysyntä on kysyntää, joka syntyy lopputuotteen kysynnästä: kukaan ei osta koodaustuntia sinänsä, vaan ohjelmiston. Panoksen kysyntä muuttuu sen mukaan, kuinka korvattava se on, kuinka joustava lopputuotteen kysyntä on ja kuinka suuri osa kustannuksista panos on.
Kun kaksi myyjää tarjoaa samaa tuotetta ja kumpikin pystyy palvelemaan koko markkinan, hinta painuu niin sanottuun rajakustannukseen eli yhden lisäkappaleen tai lisäkäytön aiheuttamaan kustannukseen, koska halvempi myyjä vie kaiken kysynnän. Kun kapasiteetti on rajattu, alihinnoittelu ei kannata, ja hinta jää rajakustannuksen yläpuolelle.
Niin sanottu verkostovaikutus eli tuotteen paraneminen käyttäjämäärän kasvaessa syntyy, kun tuotteen arvo käyttäjälle riippuu siitä, kuinka moni muu sitä käyttää. Suuri verkko houkuttelee lisää käyttäjiä, ja pieni jää jälkeen, vaikka se olisi teknisesti parempi.
Niin sanottu hintadiskriminointi eli saman tuotteen myyminen eri ostajille eri hinnalla onnistuu, kun myyjä tietää, kuka on valmis maksamaan enemmän, eikä halvalla ostanut voi myydä tuotetta edelleen kalliin hinnan maksajalle. Myyjä siirtää silloin itselleen osan siitä, minkä ostaja olisi muuten säästänyt.
Kun kaksi peräkkäistä myyjää, joilla kummallakin on hinnoitteluvoimaa, lisää kumpikin oman katteensa, loppuhinta on korkeampi ja myyty määrä pienempi kuin jos ketjun omistaisi yksi toimija. Molemmat tekevät vähemmän voittoa kuin yhdessä, ja asiakas maksaa enemmän.
Investoinnin arvo on sen tulevien nettotulojen niin sanottu nykyarvo koko eliniältä eli tulevien rahavirtojen arvo tänään, kun ne on diskontattu korolla. Laskelma kertoo kannattavuuden vain niin hyvin kuin elinikä, tuotot ja korko on arvioitu.
Niin sanottu ulkoisvaikutus syntyy, kun toiminnan haitta tai hyöty osuu ulkopuoliseen, joka ei ole mukana päätöksessä. Tekijä ei laske sitä omaan kustannukseensa, joten haitallista toimintaa tehdään liikaa ja hyödyllistä liian vähän.
Niin sanottu yhteismaan tragedia syntyy, kun kuluva resurssi on kaikkien käytettävissä. Jokainen saa lisäkäytön hyödyn itselleen ja jakaa kulumisen haitan kaikkien kesken, joten jokaisen kannattaa käyttää enemmän kuin kaikille yhteensä kannattaisi.
Niin sanotut laajuusedut syntyvät, kun kahden tuotteen tekeminen samassa yrityksessä on halvempaa kuin niiden tekeminen erikseen, koska tuotteet jakavat panoksen, jota yksi tuote ei käytä kokonaan. Hyöty ei tule volyymista vaan valikoimasta.
Kilpailluilla markkinoilla ylivoitto houkuttelee tulijoita, jotka lisäävät tarjontaa ja laskevat hintaa, kunnes voitto ei enää ylitä sitä, mitä pääoma ja työ tuottaisivat muualla. Tätä kutsutaan pitkän aikavälin nollavoitoksi. Nolla ei tarkoita kirjanpidon tappiota, vaan sitä, että yritys ansaitsee vain normaalin tuoton.
Niin sanottu kaksiosainen tariffi jakaa hinnan pääsymaksuun, jolla asiakas saa oikeuden käyttää tuotetta, ja yksikköhintaan, joka kasvaa käytön mukana.