Kortit

61 strategiakäsitettä, kukin yhtenä korttina.

Alinta hintaa ei vielä ole nähty

• Pieni etumatka, valtava markkinaosuusSherwin Rosen 1981Yritys automatisoi keskinkertaisen palvelunsa ja odottaa volyymin korjaavan epäselvän aseman, vaikka markkinan paras toimintamalli monistuu yhtä halvalla.
• Kilpailun uhkaBaumol, Panzar ja Willig 1982”Meillä ei ole kilpailijoita” tulkitaan hinnoitteluvoimaksi.
• Niputus ja sen purkuAdams ja Yellen 1976; Bakos ja Brynjolfsson 1999Pakettia puolustetaan lisäämällä siihen ominaisuuksia.
• Kano-mallikoko moduuliKano, Seraku, Takahashi ja Tsuji 1984Tuotesuunnitelma käsittelee ominaisuutta edelleen erottautumistekijänä, vaikka asiakas kiinnittää siihen huomiota enää vain silloin, kun se puuttuu.
• Keskelle ajautuminenkoko moduuliHarold Hotelling 1929, korjattuna d'Aspremont, Gabszewicz & Thisse 1979Kilpailijalta löytyvä ominaisuus lisätään tuotesuunnitelmaan automaattisesti.

Mihin kate siirtyy, kun tekeminen halpenee?

• Komplementin hyödykkeistäminenJoel Spolsky 2002Ilmaiseksi annettu osa luullaan anteliaisuudeksi, vaikka se on hinnoittelustrategia.
• Alustan nieleminenThomas R. Eisenmann, Geoffrey Parker, Marshall W. Van Alstyne 2011Kilpailija-analyysi katsoo samaa kategoriaa, ja uhka tulee viereisestä.
• Kaksipuoliset markkinatJean-Charles Rochet & Jean Tirole; rinnakkain Caillaud & Jullien sekä Parker & Van Alstyne 2003Subventoidaan sitä puolta, joka olisi maksanut muutenkin.
• KustannustautiWilliam J. Baumol & William G. Bowen 1966Asiantuntijapalvelun hintarakenne kääntyy: halvinta on se, mitä laskutettiin, kalleinta se, mikä annettiin kaupan päälle.
• Wardley-karttakoko moduuliSimon Wardleyn Fotangossa vuonna 2005 kehittämä menetelmäPuolustetaan käsityönä kerrosta, joka on juuri muuttumassa hyödykkeeksi, koska se oli arvokas silloin, kun sen oppi tekemään.
• Työn illuusioRyan W. Buell & Michael I. Norton 2011Agentin nopeus esitetään asiakkaalle tehokkuutena, ja asiakas päättelee siitä, että työ oli helppoa ja sen hinta liian korkea.

Miksi voitamme vääriä kauppoja?

• Voittajan kirousEdward C. Capen, Robert V. Clapp & William M. Campbell 1971Nouseva voittoprosentti luetaan myynnin paranemiseksi, vaikka se voi tarkoittaa, että voitat ne kaupat, jotka hinnoittelit väärin.
• Kun ostaja ei erota laatuaGeorge A. Akerlof 1970 – ”The Market for Lemons”Luullaan, että hyvä laatu erottuu itsestään.
• SignalointiA. Michael Spence 1973Kadonnut signaali korvataan samanlaisella mutta hienommalla, jolloin sekin halpenee.
• SeulontaJoseph E. Stiglitz; Michael Rothschild & Joseph E. Stiglitz 1975 / 1976Myyjä voi torjua työlään seulonnan huomaamatta, että siinä hänen laatunsa erottuisi kilpailijoista.
• Poistuminen ja ääniAlbert O. Hirschman 1970Hiljaisuus luetaan tyytyväisyydeksi silloin, kun äänekkäimmät ovat jo lähteneet.

Missä yrityksen raja kulkee?

• Suhteellinen etuDavid Ricardo 1817”Agentti tekee tämän paremmin, siis agentti tekee tämän” on virhepäätelmä.
• Yrityksen rajatRonald H. Coase 1937Palvelu, joka myi koordinointia, luulee myyvänsä osaamista.
• ToimittajaloukkuKlein, Crawford & Alchian 1978 (hold-up); Oliver E. Williamson (asset specificity)Yhteen toimittajaan sidottu investointi tuntuu integraation syvyydeltä siihen asti, kun hinta muuttuu.
• Pienin tehokas kokoBainin 1950-luvun töihin pohjautuva teollisuustalouden käsiteMarkkinaosuutta suojasi alalle tulon hinta, ei tuote.

Miksi oppi ei kerry meille?

• OppimiskäyräTheodore Paul Wright 1936Luullaan laskettavan omaa käyrää, kun käyrä on jonkun toisen.
• OmaksumiskykyWesley M. Cohen & Daniel A. Levinthal 1990Ostetaan työkalu ja odotetaan tulosta, vaikka kyky kertyy vain käyttämällä.
• Resurssien jaon prosessiJoseph L. Bower; Clayton M. Christensen & Joseph L. Bower 1970 / 1996Disruptiota pidetään havaitsemisen ongelmana, vaikka se seuraa resurssien jaosta.
• Inhimillinen pääomaGary S. Becker 1964Juniorien palkkaaminen lopetetaan, koska agentti tekee heidän työnsä.

Mikä hajoaa, kun vauhti kasvaa?

• Jevonsin paradoksiWilliam Stanley Jevons 1865Tarve oletetaan pieneneväksi, mutta kysyntä kasvaa ja pullonkaula siirtyy muualle.
• Amdahlin lakiGene M. Amdahl 1967Kymmenen kertaa nopeampi tekeminen ei nopeuta kauppaa kymmenkertaisesti, ja investointi osuu usein osaan, joka ei ollut pullonkaula.
• Jonoteoria ja käyttöasteJohn Frank Charles Kingman 1961Korkea laskutusaste näyttää tehokkuudelta, mutta se on haurautta.
• OODA-silmukkaJohn Boyd 1976 – käsite kehittyi julkaisemattomissa briiffeissä, ja sen akateemisen käsittelyn on tehnyt Frans OsingaNopeutta luullaan toimien määräksi, vaikka ratkaiseva vaihe on suunnan päivitys.
• Punaisen kuningattaren kilpajuoksuLeigh Van Valen; liiketaloustieteeseen Barnett & Hansen 1973 / 1996Tuottavuushyöty kirjataan kilpailueduksi, vaikka se on uusi lähtöviiva.
• Kasvavat tuotot ja polkuriippuvuusW. Brian Arthur; Paul A. David 1989 / 1985Odotetaan parasta ratkaisua, kun markkina valitsee ensimmäisen, joka riittää.
• Seitsemän kilpailuedun lähdettäkoko moduuliHamilton Helmer 2016Työhön perustuva etu luetaan kestäväksi, vaikka sen kiinni kurominen on kilpailijan omissa käsissä.
• OminaisuusväsymysDebora Viana Thompson, Rebecca W. Hamilton ja Roland T. Rust 2005Julkaisumäärää pidetään tuotekehityksen tuloksena, vaikka asiakas arvioi tuotetta sen mukaan, kuinka helposti hän saa työnsä tehtyä.

Miksi hyvä päätös näyttää huonolta luvuissa?

• Reaalioptiot ja odottamisen arvoRobert L. McDonald & Daniel R. Siegel; Avinash K. Dixit & Robert S. Pindyck 1986 / 1994”Odotetaan, että markkina selkiytyy” oli rationaalista niin kauan kuin kokeilu maksoi paljon eikä sitä voinut perua.
• Ulkoinen näkökulmaDaniel Kahneman & Dan Lovallo 1993Uskottavampi suunnitelma luetaan todennäköisemmäksi.
• Päämies ja agenttiMichael C. Jensen & William H. Meckling; käsitteen alullepanija Stephen A. Ross 1976 (Ross 1973)Valvonnan kustannus muuttaa koneelle delegoitaessa muotoaan mutta ei katoa, eikä kukaan budjetoi sitä.
• Kolme horisonttiaMehrdad Baghai, Stephen Coley & David White; resurssien jako Bansi Nagji & Geoff Tuff 1999 / 2012Jos jako tehdään prosentteina rahasta maailmassa, jossa niukkuus on siirtynyt muualle, kokeiluja painotetaan enemmän kuin on tarpeen.

Miksi päätös ei synny?

• Rapoportin säännötAnatol Rapoport 1960; säännöt laajaan tietoisuuteen Daniel Dennettin Intuition Pumps -teoksessa 2013Heikosti esitetty vastaväite on huonompi kuin esittämättä jätetty.
• SuostumuspäätösGerard Endenburg 1970-luvulta alkaen omassa yhtiössään; esiasteena Kees Boeken sosiokratia 1945Yksitellen kysytyt mielipiteet tuntuvat osallistamiselta, vaikka ne jäävät erillisiksi.
• Palautuva ja peruuttamaton päätösJeff Bezos, Amazonin osakkeenomistajakirje vuodelta 2015; toistettu vuoden 2016 kirjeessäPäätökset luokitellaan euroissa, vaikka menettelyn pitäisi seurata peruuttamisen hintaa.
• EdelläkävijäEric von Hippel 1986Ylimitoitetusta laskennasta luetaan toimialan tulevaisuus.

Mitkä perussäännöt pätevät yhä?

• Kysyntä, tarjonta ja joustoAlfred Marshall 1890Kustannusten laskun oletetaan joko kasvattavan katetta tai kutistavan liikevaihtoa, vaikka kumpikaan ei seuraa siitä suoraan.
• RajakustannusCarl Shapiro ja Hal Varian 1998Rajakustannusta pidetään tuotteen ominaisuutena, vaikka se riippuu käyttötavasta.
• Ostajan paras vaihtoehtoRoger Fisher ja William Ury 1981Ostajan uhka tehdä itse luetaan joko bluffiksi tai tuomioksi laskematta, mitä oma tekeminen hänelle maksaa.
• Johdettu kysyntäAlfred Marshall ja John Hicks 1890Automaation vaikutus työhön ratkaistaan yhdellä lauseella, joko ”agentit vievät työt” tai ”agentit eivät vie töitä”.
• Hintakilpailu ja kapasiteettiJoseph Bertrand 1883Kahden kilpailijan oletetaan riittävän hintasotaan, tai sen oletetaan jäävän tulematta, koska kilpailijoita on vähän.
• Julkishyödyke ja vapaamatkustajaPaul Samuelson 1954Julkishyödyke luetaan julkisen sektorin tuottamaksi tai ilmaiseksi jaettavaksi tuotteeksi.
• VerkostovaikutusMichael Katz ja Carl Shapiro 1985Käyttäjämäärää pidetään vallihautana tarkistamatta, kasvaako arvo jokaisesta lisäkäyttäjästä ja voiko käyttäjä olla yhtä aikaa monessa verkossa.
• HintadiskriminointiArthur Cecil Pigou 1920Hintojen eriyttäminen nähdään joko kuluttajan riistona tai pelkkänä alennuksena.
• Kaksinkertainen marginaaliAugustin Cournot ja Joseph Spengler 1838Välikäden katetta pidetään aina turhana ja ketjun yhdistämistä ilmaisena korjauksena.
• Nykyarvo ja takaisinmaksuIrving Fisher 1930Laskelman tarkkuutta haetaan korkokannan desimaaleista, vaikka suurin virhe on eliniässä ja rahavirran ajoituksessa.
• UlkoisvaikutusArthur Cecil Pigou 1920Ulkoisvaikutus luetaan ympäristöhaitaksi tai moraaliseksi vääryydeksi.
• Yhteismaan tragediaWilliam Forster Lloyd, H. Scott Gordon ja Garrett Hardin 1968Tragedia luetaan todisteeksi siitä, että yhteistä resurssia ei voi hallita ilman omistusta tai valtiota.
• LaajuusedutJohn Panzar ja Robert Willig 1981Laajuusetu sekoitetaan mittakaavaetuun, tai mitä tahansa tuotelaajennusta pidetään synergiana.
• Pitkän aikavälin nollavoittoFrank Knight 1921Nollavoitto luetaan väitteeksi, ettei yritys pitkällä aikavälillä tee voittoa lainkaan, ja hylätään siksi.
• Kaksiosainen tariffiWalter Y. Oi 1971Käyttäjäkohtainen hinta vaihdetaan agenttikohtaiseen hintaan.

Miksi perustelu ei kestä?

• Rhetorica ad HerenniumTuntematon kirjoittaja n. 85 eKr.Virheen nimeämistä pidetään väitteen kumoamisena, vaikka heikosti perusteltu väite voi silti olla tosi.
• Väärä kahtiajakoPaul C. Nutt 1993Kahtiajakoa pidetään päätöksen selkeytenä, vaikka se on jo puoliksi tehty päätös.
• AutomaatioharhaKathleen L. Mosier ja Linda J. Skitka 1996Koneen suositus otetaan päätöksen perusteluksi, vaikka se on vasta ehdotus, joka jonkun pitää tarkistaa.
• SelviytymisharhaAbraham Wald 1943Kilpailijan menestystarina luetaan todisteeksi siitä, mitä itse pitäisi tehdä, vaikka tarina kertoo vain, että yksi onnistui.
• Paluu keskiarvoonFrancis Galton 1886Huonon jakson jälkeen tehty toimenpide saa kiitoksen paranemisesta ja hyvän jakson jälkeen tehty syyt heikkenemisestä, vaikka kumpikin tulos olisi tullut ilman toimenpidettä.
• Uponnut kustannusHal Arkes ja Catherine Blumer 1985Lopettamista pidetään aiemman rahan hukkaamisena, vaikka raha on mennyt kummassakin vaihtoehdossa.

Harkittu ja jätetty pois

• Aggregaatioteoria – Lähde on bloggaaja ja muuttuja on tapahtuma, ei luku. Mekanismi elää jo kolmessa naapurikortissa.
• Houkuttelevan katteen säilyminen – Sama teesi kuin moduulissa 2. Yksi virke ja linkki sinne riittää.
• Tuhoutumisriski – Kuuluu inversiomoduulin osaksi, ei omaksi kortikseen.
• Conwayn laki – Johtajan maanantaikysymys puuttuu. Odottaa, kunnes myyntiorganisaatioversio löytyy.